Harjoittelijana Suomen käsityön museossa

Kirjoitettu | 30.05.2018 | Ei kommentoitu

Museologian perusopinnot ovat museoammattiin pätevöittävät erikoisopinnot (Valtioneuvoston asetus museoista 22.12.2005/1192 1 §). Näihin opintoihin kuuluu kuuden viikon ja/tai 180 tunnin harjoittelujakso museossa. Itse käytin mahdollisuuden tutustumalla museotyön erilaisiin osa-alueisiin Suomen käsityön museossa. Pitkälti teoria- ja historiapainotteiset museologian opinnot antavat tiettyjä perustietoja ja -taitoja toimia museotyössä, mutta museon todellisuus poikkeaa tästä kuitenkin huomattavissa määrin.

Ensimmäisenä päivänä sain tutustua museon käytäntöihin, vastuualueisiin, rakennukseen ja henkilökuntaan. Museon tilat ovat monin paikoin hieman sokkeloiset, joten en selvinnyt ensimmäisistä (tai viimeisistä) päivistä eksymättä. Onneksi museon henkilökunta oli aina valmis opastamaan oikeaan suuntaan pöllähtäessäni aivan väärään paikkaan etsiessäni kahvihuonetta tai muuta tarvittavaa paikkaa.

Harjoittelujaksoni osui onnekkaasti, ja ehkä myös hieman suunnitellusti, samaan ajankohtaan kahden näyttelynvaihdoksen kanssa. Sekä kansallispukukeskuksen pyörittämä Kujan näyttely, että isomman puolen näyttely vaihtuivat uusiin. Harjoittelijan näkökulmasta molemmat vaihdot alusta loppuun purkamisen ja rakentamisen kanssa antoivat viitettä siitä, mitä museotyö hektisimmillään voi olla. Etenkin isomman puolen näyttelyn vaihdos sisälsi niin paljon työvaiheita, muuttujia ja ihmisiä, että avajaisissa mietin, miten kaikki muutamassa päivässä muuntautui valmiiksi näyttelyksi.

 

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.
Kuva: Seija Hahl.

 

Kuitenkin näyttelyt eivät olleet ainoa osa-alue, mikä muutti ennakkokäsityksiäni museotyöstä. Viikot kokoelmien puolella, niin esinekokoelman kuin valokuva-arkistonkin puolella, näyttivät museotyöstä puolen, jota tavalliselle vierailijalle jää näkymättömiin. Suomen käsityön museon (tai varmasti monen muunkin erikoismuseon) tallennusvastuun laajuus on jotain, minkä määrän ymmärtää vasta kokoelmakeskuksessa vieraillessa ja tutustuessa kokoelmien osiin luetteloinnin kautta.

Loppujen lopuksi harjoittelun yhteenvetona voisin vielä sanoa, että museon harjoittelun puitteissa opin enemmän museotyöstä, kuin olisin voinut etukäteen kuvitella, mikä varmasti onkin opintoihin sisällytetyn harjoittelun tarkoitus. Paljon jäi vielä koettavaa, tehtävää ja opeteltavaa, mutta ainakin jatkan matkaa hieman viisaampana. Siispä haluaisinkin kohdistaa suuret kiitokset koko museon henkilökunnalle harjoittelun mahdollistamisesta!

 

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.  Kuva: Seija Hahl

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.
Kuva: Seija Hahl

 

Teksti: Venla Räsänen, museologian harjoittelija keväällä 2018. 

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi