Memento – heijastuksia muistin peilissä

Kirjoitettu | 16.03.2018 | Ei kommentoitu

Miten tämä kaupunki onkaan vuosien mittaan muuttunut. Seison Jyväskylän ydinkeskustassa Kauppakadulla, Suomen käsityön museon julkisivu, pääovi ja isot ikkunat katsovat suoraan vilkkaalle kävelykadulle. Kun opiskelin tässä kaupungissa 1980-90 -lukujen taitteessa, tällä samalla kadulla jyristivät henkilöautot sekä paikallisliikenteen bussit ja näissä näytetikkunoissa poseerasivat Tammivuoren vaateliikkeen muotinuket.

Opiskelijalla ei Tammivuoreen juuri ollut asiaa, sen koommin tyylin kuin kukkaron puolesta. Sittemmin pääovesta on kuitenkin tullut kuljettua useasti niiden vajaan parinkymmenen vuoden aikana, jona Suomen käsityön museo on toiminut tällä paikalla. Alun perin arkkitehti Olavi Kivimaa suunnitteli tilat 1950-luvulla pankkitoimintaa varten. Mietin että museolle on kunniaksi, kun se toimii rakennuksessa, jonka historiassa on monia kerroksia ja tartun oranssilla neuleella päällystettyyn pääoven kahvaan.

 

Suomen käsityön museo

Suomen käsityön museo on hyvin saavutettavissa. Se sijaitsee Jyväskylän ydinkeskustassa, kävelykadun varrella.

 

Olen menossa tutustumaan Suomen käsityön museossa esillä olevaan Memento-näyttelyyn. Kahden kuvataiteilijan, Kaija Poijulan ja Ulla Pohjolan teoksia esittelevän näyttelyn nimi viittaa muistoon ja muistamiseen. Ensimmäisenä näyttelyvierasta onkin vastassa museon toisen kerroksen tasanteella Kaija Poijulan vaikuttava Memento-teos: karrelle palaneet kangaspuut, ikkunankarmi ja vyyhdinpuut.
Musta palanut puu vie ajatukset koulussa opittuun siitä, miten luonnossa aine kiertää, mutta energia virtaa. Kangaspuiden hiiltynyt puuaines on matkalla hiilen kiertokulussa, mutta millaista energiaa palaneiden kangaspuiden läpi on virrannut? Millaiseen tupaan päivänvalo on langennut pieniruutuisesta ikkunasta?

Kuvittelen kutomiseen liittyviä monia työvaiheita, työn ääniä, sukkulan suihkinaa ja luhan pauketta, tukille vähin erin nitisten kiertyvää valmista mattoa. Muistan sen iloisen naisenergian, jolla mattokangasta rakennettiin oman suvun voimin, äiti, täti, siskot, serkku ja minä. Nämä kangaspuut, ikkuna ja vyyhdinpuu ovat tehneet tehtävänsä. Esineet ovat hiljaa, mutta samalla ne puhuvat katsojalle sysimustalla olemuksellaan ’memento mori’, muista kuolevaisuutesi.

 

Kaija Poijula Memento

Vanhoista kangaspuista on syntynyt hiillostamalla Memento-teos. Taiteilija Kaija Poijula.

 

Samasta aiheesta muistuttavat linnun kallojen päälle asetellut pienet kilikellot ja fortuna-pelilaudan suojissa olevat voikukan haituvapallot. Haituvapallot herättävät välittömästi halun puhaltaa. Ne ovat kuitenkin lasin alla, eivätkä värähdäkään. Kuolleet voikukat kantavat mukanaan elämää, tarvittaisiin vain tuuli, niin siemenet voisivat kulkeutua pitkänkin matkan päähän uusiin kasvupaikkoihin. Kaija Poijulan teoksissa on hienovaraisia yksityiskohtia, jotka saattavat ensikatsomalta jäädä huomaamatta. Vasta tarkempi tarkastelu tuo esiin esimerkiksi pienikokoiset hiihtäjähahmot kallon päällä.

Myös Ulla Pohjolan teoksissa on piilottelevia hahmoja. Pienikokoisissa Kätketty-sarjan teoksissa hahmot kurkistavat kirjottujen kerrosten alta. Ulla Pohjolan teosten materiaalit ja aiheet liittyvät luontoon; eläin-, kasvi- ja kivikunta ovat edustettuina. Taiteilijan käsittelyssä kierrätetyt, uusiksi muokatut esineet ja eri tavoin yhdistellyt materiaalit ovat saaneet uusia merkityksiä. Harvoin olen esimerkiksi tullut pohtineeksi kivien sielunelämää, mutta Kivipäiväkirja-teoksessa erilaiset kivet tuntuvat tilittävän tuntojaan ja esittäytyvän erilaisina persoonina.

Lintuaiheiset teokset, joissa on hyödynnetty vanhoja peilejä ja luonnonmateriaaleja, kuten pihlajanmarjoja, käpyjä ja lahnansuomuja, ovat jotenkin unenomaisia. Ne tuovat mieleen myös eri lintulajeihin liittyvät myyttiset uskomukset. Itse häilyn peilissä taustalla ja mietin, miten unet ja muistot ovat kuin heijastuksia muistin peilissä.

 

Ulla Pohjola Närhi

Närhi, vanha peili ja pihlajanmarjat muodostavat yhdessä unenomaisen tunnelman. Ne muistuttavat myös erilaisista lintuihin liitetyistä enteistä ja kansanuskomuksista.

 

Memento-näyttely herättelee pohtimaan, miten taiteilija varustaa teoksen omilla ajatuksillaan, muistoillaan ja viesteillään. Lopulta taideteos syntyy kuitenkin vasta silloin, kun katsoja vastaanottaa teoksen ja siihen ladatut merkitykset peilaamalla niitä omaan historiaansa, kokemuksiinsa ja muistoihinsa. Toisin sanoen silloin, kun katsoja tekee teoksesta oman tulkintansa, joka on meistä jokaisen kohdalla omanlaisensa.

Tule sinäkin tekemään oma tulkintasi. Memento-näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 15.4.2018 asti.

Teksti ja kuvat Liisa Horppila-Jämsä, yksi Suomen käsityön museon museokumppaneista eli Mukuista.

4 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi