Ylivieskan kasukan konservointi Konservointikeskuksessa on alkanut

Kirjoitettu | 15.11.2017 | Ei kommentoitu

Ylivieskan kirkon tuhopoltosta säilynyt, mutta pahoin vaurioitunut kasukka konservoidaan Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa, jossa työn tekee tekstiilikonservaattori Leena Niiranen. Työ on aloitettu lokakuun puolivälissä ja tällä hetkellä kasukan etu- ja takakappaleet alkavat näyttää jo paljon paremmilta kuin heti palon jälkeen, jolloin kasukka oli likomärkä ja hyvin lohduttomassa kunnossa.

Heti Konservointikeskukseen saavuttuaan kasukka pakastettiin. Näin estettiin märän kasukan homehtuminen. Pakastettuna kasukka säilytettiin vakaassa tilassa niin kauan kunnes se sulatettiin konservointikäsittelyn työsuunnitelman tekemiseksi.

Sulatukse eri vaiheita.

Sulatuksen eri vaiheita.

Konservointi aloitettiin molempien kasukkakappaleiden varovaisella imuroinnilla. Kankaiden pinnalle oli kertynyt hiiltynyttä roskaa ja muuta palojätettä. Etukappaleen yläosassa oli vielä kiinni puisen vaatepuun jäänteet, jotka irrotettiin. Vitriinissä esillä olleen kasukan olkapäällä oli ollut näytteillä myös musta, samettinen kalkkiliina, joka oli myös pahoin palanut. Kalkkiliinasta on jäljellä metallilangoista valmistetun reunahapsunauhan sekä ristikuvion jäänteet. Samettikankaasta on jäljellä repaleinen mytty, joka on edelleen kiinni vaatepuun hiiltyneessä pinnassa. Kalkkiliinan irrottaminen vaatepuusta ja konservointikäsittely tehdään vasta tuonnempana.

Kasukan etukappale ja siinä kiinni oleva vaatepuu ja kalkkiliina.

Kasukan etukappale ja siinä kiinni oleva vaatepuu ja kalkkiliina.

Kasukan pinnan imurointi.

Kasukan pinnan imurointi.

Kasukan päällysmateriaali on mustaa silkkisamettia, jossa on ollut joko leikkosamettia tai samettibrokadia. Musta nukitus oli kulunut osittain pois jo ennen paloa, mutta samettikankaan pinta on tulipalossa vaurioitunut vielä lisää. Kankaassa on suuria poikittaisia repeämiä ja laskoksia, osa kankaasta on hiiltynyt mustaksi ja kovaksi.

Kasukan sisäpuolella on pellavakankainen vuori, joka on säilynyt lähes ehjänä, mutta on nokeentunut ja laskoksilla.

Kasukkakappaleet oikaistaan varovasti kostuttamalla, jolloin laskostunut kangas rentoutuu ja kangasta pystytään hyvin varovasti venyttämään ja pingottamaan suoremmaksi. Kostutukseen käytetään kosteuskammiota, jonka sisälle kosteutta lisätään kylmähöyrykostuttajalla. Kammion sisäilman suhteellista kosteutta tarkkaillaan kosteus- ja lämpömittarilla. Joihinkin kankaiden kohtiin tarvitaan vielä paikallisempaa kosteuskäsittelyä, joka tehdään kosteushauteen avulla. Kankaan pinnalle sijoitetaan hitaasti kostuttavaa materiaalia, jolla pyritään oikaisemaan kaikkein kovettuneimpia ja korkeille laskoksille jääneitä kohtia.

Kasukka kosteuskammiossa.

Kasukka kosteuskammiossa.

Takakappaleen kankaiden oikaisua kosteuskammiossa.

Takakappaleen kankaiden oikaisua kosteuskammiossa.

Kostutus- ja oikaisukäsittelyjen jälkeen on vuorossa sametin pinnan suojaaminen läpikuultavalla harsolla. Tästä kerrotaan myöhemmin, kun työ on edennyt siihen vaiheeseen.

Teksti: Anne Vesanto

5 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi