Museotyö harjoittelijan silmien kautta

Kirjoitettu | 27.10.2017 | Ei kommentoitu

Tein Suomen käsityön museolla kuusiviikkoisen harjoittelun syys-lokakuussa liittyen historian ja etnologian opintoihini Humboldtin yliopistolla Berliinissä. Halusin tulla Suomeen tutustumaan opintoihini liittyvään alaan, sillä olen viimeiset seitsemän vuotta asunut Berliinissä, ja minua kiinnosti kovasti, millaista työelämä on Suomessa. Olen syntyperäinen jyväskyläläinen ja siksi tiesin käsityön museosta.

Ennen harjoittelua pohdin esimerkiksi millainen rooli käsitöillä on suomalaisten elämässä ja kuinka museo tuo tätä esille, keille kaikille museon palvelut ovat saavutettavissa ja ketkä ovat kiinnostuneita käsityön museosta? Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta museoalasta, ja olikin hyvin kiinnostavaa nähdä, millainen organisaatio museota pyörittää ja miten.

Harjoitteluni aikana pääsin osallistumaan moniin käsityön museon eri osa-alueisiin. Ensimmäisillä viikoilla tutustuin kokoelma- ja arkistotyöhön. Oli kiinnostavaa oppia esineiden hankintaprosessista ja säilytyksestä. Olin yllättynyt kuinka laajat kokoelmat ja arkisto käsityönmuseolla ovat. Ne sisältävät esineitä, vaatteita, valokuvia ja tekstiä arjesta sekä juhlasta, Suomessa kun on tehty hyvin pitkälle monet asiat itse käsityönä ennen kuin maa modernisoitui ja nykyaikanakin käsityöperinne jatkuu esimerkiksi taiteessa sekä käsityöammattilaisten työssä. Vierailin myös museoon kuuluvassa kokoelmakeskuksessa sekä Konservointikeskuksessa, nämä ovat paikkoja, joissa pääasiassa tekstiilejä, kuten vaatteita, säilytetään ja konservoidaan. Oli hienoa nähdä, millä tavoin esineet saadaan säilymään ja kuinka niitä säilytetään tulevaisuutta varten.

Harjoitteluni aikana pääsin valmistelemaan moniin työpajoihin, koululaisvierailuihin sekä tapahtumiin ja osallistumaan niihin, nämä kaikki ovat museolla monenlaista yleisöä saavuttavia tilaisuuksia. Oli mielenkiintoista olla osana koko prosessinkaarta tapahtuman suunnittelusta sen toteutumiseen.

Käsityön museon erityispiirre on se, että se toimii hyvin osallistavasti, kuka tahansa kun voi kokeilla käsillä tekemistä museon vaihtuvissa työpajoissa tai avoimessa pajassa. On hienoa, että museolla on hyvät tilat ja niin paljon materiaalia, kuten käsityötarvikkeita, pajatoiminnan järjestämistä varten museon vierailijoille. Berliinissä edes kouluilla ei ole aina tarjota askartelutarvikkeita lapsille.

Parasta harjoittelussani oli sen monipuolisuus, pääsin tutustumaan museoon kokonaisuutena, ja kuinka sen työntekijät toimivat osana sitä eri osaamisalueillaan. Myös suomalainen työpaikkakulttuuri oli mukava kokea, täällä on paljon matalahierarkkisempi työympäristö kuin Saksassa, ja töitä tehdään rennommalla otteella.

Olen saanut paljon uutta tietoa siitä, kuinka museo toimii tiedon tallentajana ja välittäjänä, ja kuinka suomalainen käsityöperinne jatkuu museon toiminnan kautta. Kysymyksiini vastattiin, minut otettiin hyvin osaksi työyhteisöä ja pääsin tekemään vaihtuvia tehtäviä eri museon toimipisteissä. Kuuden viikon harjoittelusta jäi paljon mieleen tulevaisuutta varten ja intoa opiskeluun, jotta pääsee jossain vaiheessa myös työelämään, ehkä museoon!

 Teksti: Siiri Häkkinen

Siiri suoritti harjoittelunsa Suomen käsityön museossa 4.9.-13.10.2017.

1 henkilö tykkää

Kommentit

Kommentoi