Rakkaudella käytetyt tykkimyssyt

Kirjoitettu | 02.10.2017 | Ei kommentoitu

Suomen käsityön museon kokoelmissa on kaksi rakkaudella käytettyä tykkimyssyä. Tykkimyssyt ovat aikuisten naisten päähineitä ja kuuluvat länsisuomalaisiin kansallispukukokonaisuuksiin. Molemmat tykkimyssyt ovat tyyliltään Vehkalahden ja Virolahden seudulle tyypillisiä. Lisää tietoa Virolahden kansallispuvusta löytyy Kansallispuvut.fi -sivustolta, jossa esitellään suomalaisia kansallispukuja. Tykkimyssyt ovat päätyneet museon kokoelmiin jo 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, ja ovat näin museokokoelman ensimmäisiä esineitä.

Museon ykköskokoelman kokoaminen aloitettiin jo 1800-luvun lopulla
Käsityömuseo ehdotettiin perustettavaksi Helsinkiin vuonna 1888 museoksi, jossa esiteltäisiin pysyvästi kotiteollisuutta. Käsitöitä museon kokoelmiin alettiin kerätä määrärahojen turvin ympäri Suomen ja vertailevaa aineistoa kerättiin ulkomailta. Museon kokoelmien tehtävänä oli markkinoida käsityötaitoa ja tuotteiden tekijöitä, sekä olla mallikokoelmana käsityöläisille.

Kotimaassa ennen 1930-lukua kerättyä käsityötä kutsutaan museon ykköskokoelmaksi eli perustaksi, jolle Suomen käsityön museo rakentui. Vertailevaa aineistoa hankittiin mm. Pohjoismaista, Venäjältä sekä Pariisin maailmannäyttelyistä vuosina 1889 ja 1900. Nimensä vaihtaneen Valtion kotiteollisuusmuseon kokoelmat pakattiin varastoihin 50 vuodeksi. Suomen Kotiteollisuusmuseo avattiin uudelleen Jyväskylässä vuonna 1983.

Rakkaudella rakennetut ja käytetyt tykkimyssyt
Tykkimyssyille muodon antaa kovitettu koppaosa. Se on valmistettu liisteröimällä paperikerroksia ruispuuron avulla. Koppaosa on päällystetty kuosiin kudotulla silkkinauhalla. Päällinen on ommeltu kahdesta nauhasta. Punaiseen tykkimyssyyn on lisäksi kirjottu laakapistoin valkoisia ruusuja sekä värikkäitä kukkaryhmiä. Tykkimyssyn reuna on huoliteltu punaisella silkkinauhalla. Tykkimyssyyn kuuluu myös iso punainen silkkinauhasta solmittu rusetti, josta roikkuu pitkät nauhat taakse selkään. Silkkinauha on jo niin haurastunutta, ettei sitä pysty käsittelemään, sillä silkki murenee pieniksi palasiksi haurastuessaan. Tykkimyssyn vuorikangas on painokangasta.

Punaisen tykkimyssyn koppaosa on päällystetty kuosiin kudotulla silkkinauhalla.

Punaisen tykkimyssyn koppaosa on päällystetty kuosiin kudotulla silkkinauhalla.

Keltaisen tykkimyssyn kuviointi muodostuu kankaan sidoksesta. Tykkimyssyn päällinen on ommeltu/koottu neljästä silkkinauhasta. Samoista nauhoista on solmittu myös iso rusetti. Rusetin pitkät nauhat ulottuvat pitkälle selkään. Tykkimyssyn reuna on huoliteltu vihertävällä silkkinauhalla. Tykkimyssyn vuorikangas on painokangasta. Tykkimyssyä käytettäessä hiukset sidotaan nutturalle ja itse myssy sidotaan hiusnutturan ympärille pellavalangoista punotuilla nyöreillä.

Silkkinauhoista sidotun rusetin pitkät nauhat ulottuvat pitkälle selkään.

Silkkinauhoista sidotun rusetin pitkät nauhat ulottuvat pitkälle selkään.

 

Esineen tarina pääosassa
Museon alkuvuosina, museotyössä esineistä ei kerätty tarkkoja tietoja, joten tykkimyssyistä ei löydy valmistajan tai käyttäjän tietoja. Nykyään museotyössä painotetaan esineen tarinaa, tietoja esineen valmistuksesta, materiaaleista ja käytöstä. Samoin kerätään tietoja esineen valmistajasta, hänen oma tarinansa. Suomen käsityön museossa kerätään myös muistoja, kuten kansallispukujen käytöstä ja koulukäsitöistä.

Lisätietoja Suomen käsityön museon historiasta: www.craftmuseum.fi/esitteet/museon_historia.pdf

Vanhojen tekstiilien hoito-ohjeita löytyy Konservointikeskuksen internetsivuilta.

Suomen käsityön museon päänäyttely, Suomalainen kansallispuku, on avoinna 3.12. saakka.

 

Teksti: Reija Teerimäki

Lähteet: Käsityö kunniaan – nostalgiaa ja nykyaikaa. 1998

5 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi