Museotyön arkea: Marjo Ahonen

Kirjoitettu | 05.09.2017 | 1 kommentti

Museon perustana on aina kokoelmatoiminta, jossa keskitytään museon oman erityisalan tallentamiseen, kokoelmien ylläpitoon ja kartuttamiseen sekä tietenkin tiedon jakamiseen. Suomen käsityön museon kokoelmista vastaa kokoelma-amanuenssi Marjo Ahonen. Marjon työtehtäviin kuuluu luonnollisesti museon esinekokoelmien kartuttaminen ja suomalaisen käsityökulttuurin perinteiden ja nykyilmiöiden dokumentointi, tallennus ja tutkiminen.

Suomen käsityön museo kokoelmat kokoelmatoiminta Marjo Ahonen

Museon kokoelmat karttuvat pääosin lahjoitusten avulla ja Marjo tekee tallennusmatkoja myös asiakkaiden kotiin. Kuvassa hän on tallennusmatkalla Loimaalla, kokoelmiin esineitä lahjoittavan asiakkaan kotona, tallentamassa tietoja museon kokoelmia varten.

Marjolle oli jo varhain selvää, että hän haluaa suuntautua tavalla tai toisella kulttuurialalle. Musiikin harrastaminen, kansantanssit ja lastenkulttuuri olivat elämässä läsnä jo nuorena aikuisena. Kiinnostus etnologiaan ja museotyöhön puhkesi kukkaan Korpilahden Alkio-opiston kulttuurituotannon opintoja tehdessä. Marjo aloittikin etnologian opiskelun Jyväskylän yliopistossa, mutta opiskelun alkuvuosina huomio keskittyi enemmän vasta perustettuun perheeseen lapsineen. Kolmannen lapsen jälkeen työelämä alkoi kuitenkin jo häämöttää toiveissa. ”Satuin tiedustelemaan asiaa käsityön museolta sopivasti, kun kokoelmatyöhön haettiin projektityöntekijää. Kotiäitivuosien jälkeen viihdyin hyvin esineluetteloinnissa, joka työnkuvassani mahdollisti keskittymisen yhteen asiaan ja tulos karttui konkreettisena aikaansaannoksena. Tiedon sähköinen tallentaminen oli myös uutta sitten harjoittelija-aikojen. Ensimmäisiä digikuvia otettiin käsityön museossa tuolloin eli 1990-luvun lopulla. Siihen asti tieto ja esineiden tunnistukseen tarkoitetut kuvat tehtiin käsin kirjoittaen ja piirtäen”, Marjo kuvailee kotiutumistaan Suomen käsityön museolle ja kokoelmatyön pariin.

Marjon normaalia päivätyötä rytmittää asiakasyhteydenotot ja niistä esiin nousevat asiat. Marjon asiakaskunta on laaja – esinelahjoittajia, verkkosivujen käyttäjiä, opiskelijoita ja tutkijoita sekä tietenkin oman museon ja muiden museoiden henkilökunta. ”Suurin osa arkityöstä menee tietokoneen äärellä tietokantaohjelmistoon tietoa tuottaen ja aiemmin tallennettua hyödyntäen. Konkreettisten esineiden kanssa toimin mm. niitä lahjoitettaessa tai ostettaessa, tietoa niistä kirjatessa ja tallentaessa, pitkäaikaissäilytystiloissa ja ajoittain näyttelyiden yhteydessä. Tämä kuten muukin museotyö on onneksi myös ryhmätyötä,” Marjo kertoo. Käsityön museossa kokoelmatyössä toimii tiimi Marjon mukana. Myös valtakunnallisesti tallennus- ja kokoelmatyötä museoissa tehdään yhteistyön merkeissä pooleiksi ryhmittyneissä verkoissa.

Perustyönsä lisäksi Marjo osallistuu museon yhteisiin projekteihin. Juuri nyt ollaan kunnolla polkaisemassa käyntiin hanketta vapaaehtoistyöstä museon kokoelmatyön parissa, johon saatiin hankerahoitus Museoviraston innovatiivisten hankkeiden avustuksista keväällä 2017. Alkuvuodesta yhteistyötä kokeiltiin jo kulttuuriluotsien kanssa, kun he ompelivat kokoelmien tarpeita varten pukupusseja. ”Tavallaan nyt alkava osallistamishanke on jatkoa museon aikaisempiin hankkeisiin, mutta nyt keskitytään uudella tavalla vapaaehtoistyön laajentamiseen ja syventämiseen niin sanotusti kulissien taakse. Hankkeen tavoitteena on kehittää vapaaehtoistyötä osin aikaisempien, osin Englannista saatujen kokemusten pohjalta siten, että aktiiviset kulttuuriharrastajat saisivat tilaisuuden osallistua museotyöhön ja toisaalta tämä työ kohdistettaisi museon lisäresursseja tarvitsevaan toimintaan. Ulkomailta saatu esimerkki on rohkaisevaa, samoin kuin ajankohtaisuus ja innokkuus muualla Suomessa ja kotikaupungissa Jyväskylässä. Haluamme saada aikaan mallin, jossa vapaaehtoiset voivat osallistua museotyön eri osa-alueisiin aikaisempaa monipuolisemmin, mutta aluksi projektissa keskitytään kokoelmatoimintaan,” Marjo avaa tulevan projektin tavoitteita.

Kokoelmista vastaaminen on kokonaisvaltaista työtä, joka rakentuu ideointitasolta esineistön valintaan, sisällön tutkimiseen ja mahdollisen näyttelyn toteuttamiseen. Yhdessä toteutettavat projektit, kuten kokoelmanäyttelyt ovat Marjosta työn mielenkiintoisempia juttuja: ”Pitkäjänteisesti tehty työ tuntuu silloin merkitykselliseltä, kun yhteinen päämäärä konkretisoituu palvelutuotteeksi.” Kokoelmatyön haasteena taas on aikaa vievyys. Työvaiheita on useita, esineitä runsaasti ja lisää olisi koko ajan tarjolla, joten valintaa joudutaan tekemään. ”Valintakriteereitä mietitään silloin vähän isommalla joukolla. Ikävintä on kieltäytyä vastaanottamasta sellaista esineistöä, jolla lahjoittajalle on tunnearvoa, mutta liian vähän taustatietoa sen historiasta”, Marjo kuvailee kokoelman kartuttamisen prosessia.

Suomen käsityön museo kokoelmatoiminta rajaus Marjo Ahonen

Jo olemassa olevaa kokoelmaa pitää aika ajoin järjestää uudelleen ja analysoida. Kuvassa Marjo järjestelee pitkäaikaissäilytyksen tiloissa olevaa museokokoelmaa.

Marjolla onkin henkilökohtaista kokemusta museoiden vapaaehtoistoiminnasta, sillä hän oli kolme kuukautta työvaihdossa Yorkissa, Englannissa. ”Eräänlainen huippuhetki osui vuoteen 2015, kun pitkään ajatuksissa kytenyt toive ulkomaan työvaihdosta toteutui. Jyväskylän kaupunki tarjoaa vuosittain kahdelle työntekijälle mahdollisuuden hakea oman alansa työvaihtoon 1-3 kuukaudeksi ja tuolloin palaset loksahtivat kohdalleen minun kohdallani. Maaliskuun alusta toukokuun loppuun 2015 työskentelin Pohjois-Englannissa tutustuen kokoelma- ja vapaaehtoistyöhön Yorkshiren museossa. Lähtemättömän vaikutuksen mukavan ja avuliaan työyhteisön lisäksi tekivät keskiaikainen Yorkin kaupunki itsessään, mutta myös saarivaltion pohjoisosien luonto ja merenranta-alueet, joissa matkailin viikonloppuvapailla,” Marjo muistelee työvaihtoaan.

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, museossa on esillä Suomalainen kansallispuku -näyttely, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää.

Teksti: Sari Koskinen

Be the first to like.

Kommentit

Yksi kommentti kirjoitukseen “Museotyön arkea: Marjo Ahonen”

  1. Juhani Alenius
    06.09.2017 @ 12:05

    Tuntuu hienolta että meitä edeltävät sukupolvet saavat arvostusta tällä tavalla että niiden arvokkaat työt ja opit tallennetaan museossa tietokantoihin että ne eivät pääse unohtumaan. Niistä voi olla hyötyä vielä tulevillekin sukupolville, vaikka tämä maailma teollistuu enempi ja enempi. Upeaa työtä teette siellä. Hyvä Marjo

Kommentoi