Museotyön arkea: Seija Hahl

Kirjoitettu | 22.08.2017 | Ei kommentoitu

Eipä taida olla sellaista toimintaa museossa, missä amanuenssi Seija Hahl ei olisi mukana menossa. Seijan vastuualueisiin museossa kuuluu tallennus, dokumentointi ja tutkimus, joten työnkuva on hyvin vaihteleva, mutta sitäkin ihmisläheisempi. ”Olen tilanteen mukaan mukana tallennus- ja dokumentointityössä, tutkimustyössä, kokoelmatyössä, näyttelytyössä ja yleisötyössä, mitä muita niitä nyt onkaan museotyön osa-alueita”, Seija kuvailee työtään.

Museoalalle Seija päätyi kansatieteen eli nykyisen etnologian opintojen myötä ja siitä museouralle heti ensimmäisen opintovuoden jälkeen. ”Ylpeänä kerron, että museourani alkoi Pöljän kotiseutumuseolla Siilinjärvellä kolmekymmentä vuotta sitten. Pohjoissavolainen ilmapiiri, immeiset ja ihanat työkaverit juurruttivat minut museoalalle”, Seija muistelee. ”Opiskeluaikana olin töissä tutkijana Varkauden museossa suunnittelemassa työnväenasuinmuseota. Työväenkulttuuri, kodin sisustus käsin tehtyine tuotteineen, kodin muistaminen ja muistelemiseen liittyvät asiat ovat edelleen lähellä sydäntäni. Gradussani tarkastelun kohteena olivat ihmisten kertomukset menneistä kodeistaan, sisustuksesta ja kodin ympäristöstä. Ihmisten henkilökohtaiset tarinat ovat kiinnostaneet minua myös myöhempinä työvuosina Saarijärven museossa ja Suomen käsityön museossa.”

Suomen käsityön museoon Seijan tie kävi 1999 ja silloinkin kyseessä oli elämänmakuiset lähtökohdat. Seija tuli mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan museon Käsityössä elämän tuntu -perusnäyttelyä. Edelleen esillä oleva perusnäyttely on muuntautunut vuosien varrella useaan otteeseen, mutta näyttelyn selkäranka on sama: elämään liittyvät esineet, jotka tuovat esiin niin kauniita kuin karmeitakin muistoja. Erilaisten projektien ja määräaikaisten työsuhteiden jälkeen Seijasta tuli osa museon peruskalustoa vuonna 2008. Sitä ennen tutuiksi ehti tulla käsityöläisten arki niin rannikko- ja saaristoalueella, Ahvenanmaalla kuin pohjoisella poronhoitoalueellakin.

käsityössä elämän tuntu suomen käsityön museo

Kuvassa museon perusnäyttelyä rakentamassa Seija Hahl (vasemmalla) ja harjoittelija Katri vuonna 2007. Museon perusnäyttelyn uudistus aloitettiin loppuvuodesta 2006 ja uusittu perusnäyttely valmistui maaliskuussa 2007.

 

Seija kuvailee työtään monipuoliseksi ja vaihtelevaksi. Projekteja tulee ja menee, usein päällekkäin on uuden projektin käynnistys ja vanhan projektin ”hännän” viimeistely. Työn rikkaus on päästä tutustumaan erilaisten, hankkeiden, näyttelyiden kautta käsityön maailmaan ja erityisesti käsityön tekijöiden maailmaan. ”Muistaminen ja se kuinka ihmiset kertovat muistoistaan, kiehtoo minua edelleen. Arkeen, elämään ja käsin tekemiseen liittyvä muisteleminen on ehtymätön tutkimusaihe”, Seija kertoo.

saaristolaiskäsityö suomen käsityön museo

Kuvassa käsityöläinen Karin Eklund (oik.) ja Seija Hahl tutustumassa Karinin tekemään peittoon, samalla Seija haastattelee häntä. Dokumentointi liittyy Suomen käsityön museossa vuonna 2004 toteutettuun saaristolaiskäsityöprojektiin.

 

Jatkuva uuteen tutustuminen tuo myös haasteita työhön. Ehtymättömästi uteliaaksi tunnustautuva Seija tunnustaa pohtivansa välillä uuden alan tai aihepiirin opiskelua, mutta pohdinnaksi se on aina jäänytkin, sillä omassa työssä on riittänyt vaihtelevuutta. ”Kun tutustuu eri aiheisiin, huomaa kuinka vähän jostain asiasta tietää. Näin kävi muun muassa Poron jäljillä -projektin yhteydessä. Uusi, minulle vieras porohoitokulttuuri avautui minulle hieman ja toivottavasti myös Poron jäljillä -näyttelyyn tutustuneille. Poronhoitoon liittyvää kulttuuria ihmettelen yhä, kuinka lähellä ja kuitenkin niin vieras tuo poronhoitokulttuuri minulle edelleen on. Saamelaisessa poronhoitokulttuurissa myös duodji eli käsityö, liittyy elämään kokonaisvaltaisesti, arkeen ja juhlaan,” Seija kertoo. ”Ihmettelen, ihastelen ja kyselen ihmisiltä – käsityöläisiltä, taidekäsityöläisiltä, tekstiilitaiteilijoilta, keraamikoilta tai eri alojen taitajilta, kuinka ihmeessä osaat ja olet oppinut taitosi. Käsityön harrastaminen on myös itselleni ihastuksen kohde, sillä en voi kuin arvostaa monen syvällistä paneutumista omaan alaansa olkoot se neulominen, perhonsidonta tai paperin valmistaminen.”

poron jäljillä dokumentointi suomen käsityön museo

Lokakuussa 2006 dokumentoitiin Tuula-Maija Magga-Hettan suvun poroerotusta Vuotson Sakiaselällä osana Poron jäljillä -hanketta. Kuvassa museolehtori Raija Manninen (mustassa takissa) ja amanuenssi Seija Hahl (oikealla) keskustelevat Tuula-Maija Magga-Hettan  kanssa poroerotuksesta.

 

Myös tekniikan kehittyminen tuo työhön omat haasteensa. Seija kuvailee oman suhtautumisensa tietotekniikkaan kuvastuvat hyvin ”uskallusta riittää enemmän kuin osaamista” -periaatteeseen. Apua hän kuitenkin kertoo saavansa aina, sillä ympärillä on taitavia ja osaavia ihmisiä

Suomen 100-vuotisjuhlavuonna museossa esillä oleva Suomalainen kansallispuku -näyttely antoi jälleen mahdollisuuden oppia uutta. ”Kansallispukujen valmistukseen tiivistyy suuri määrä aineetonta kulttuuriperintöä eli hiljaista tietoa ja osaamista, jota käsityöläiset välittävät eteenpäin. Lumoudun itse katsoessani videolle tallennettua kansallispuvun valmistajan työskentelyä – nyytingin ja pitsin nypläystä, rekon kirjontaa, ronkkausta (kirjontaa) ja kansallispuvun kokan valmistusta valamalla”, Seija ihastelee museon näyttelyssä esillä olevia videoita. Seija toivookin, että myös asiakkaat löytävät näyttelyn videot ja saavat siten lisää ymmärrystä siitä ajasta ja taidosta, mitä yhden kansallispuvun tekeminen vaatii.

Iso osa Seijan työtä onkin tallentaa aineetonta kulttuuriperintöä eli ihmisten tuntemuksia ja muistoja eri aiheista. Kokemukset tallennetaan museon arkistoon liikkuvana kuvana, äänenä, kuvina ja tekstinä. Tähän tallennustyöhön liittyy myös Seijan vastuulla oleva yhteistyö Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat tallentavat osana opintojaan nykykulttuuria ja tallennusten tuloksia pääsee selaamaan verkossa. http://museonayttely.fi/nykytallennus/ Nykytallennusprojekteja aloitetaan tulevana syksynä myös kulttuuriluotsien kanssa, kun he tallentavat Anna ja Toivo Unicef-nukkien tekijöiden toimintaa.

Kaiken kaikkiaan Seija kokee työnsä paitsi suuria tuntoja herättäväksi myös ainutlaatuisia kokemuksia luovaksi:
”Näyttelyissä ja projekteissa tulokulma käsityöhön on joskus hyvinkin poikkeava, kuten Lentämisen ihme näyttelyssä vuonna 2009. Oli upeata nähdä kuinka ITE- taiteilijoiden tekemisen tarve sai heidät luomaan käsin erilaisia lentäjiä; lintuja, hyönteisiä, lentokoneita, enkeleitä, ufoja ja jopa taivaankappaleita. Näyttelyyn muodostui tekijöiden luoma oma Lentämisen maailma tai oikeastaan maailmankaikkeus.Edelleen vaikuttavin kuljetuskohteeni museourallani on ollut kun pakettiauton takakontissa oli ”Maailmankaikkeus”. Voiko oikeastaan suurempaa kuljetusta olla!”, Seija nauraa.

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, museossa on esillä Suomalainen kansallispuku -näyttely, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää.

Teksti: Sari Koskinen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi