Kapalovyö

Kirjoitettu | 18.07.2017 | Kommentit poissa käytöstä

Kuukauden esineenä esitellään kapalovyö. Suomen käsityön museon esinekokoelmiin on tallennettu kapalovöitä yhteensä 10 kpl.

Nuken kapalovyö on valmistettu ja sitä on käytetty noin vuonna 1910-1915 Korpilahdella. Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi

Nuken kapalovyö on valmistettu ja sitä on käytetty noin vuonna 1910-1915 Korpilahdella. Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi

Tästä videolinkistä näet vauvanuken kapaloinnin. Pirkko Järvinen pukee itse valmistamansa nukkevauvan.

Lasten kapaloinnista on vähän tietoja 1600-luvulta. Kapalovyö valmistettiin yleensä paksusta kankaasta, joka sitoi kapalorievut tukevasti paikoilleen ja piti lapsen lämpimänä. Villakankaista kapalovyötä käytettiin vielä 1700-luvulla. Lapsen kapalointiin liittyviä vaatekappaleita ja riepuja ei yleensä pidetty sen arvoisina, että niitä olisi merkitty perukirjoihin.  (Pylkkänen 1984, 108-109)

Varhaisin tieto helsinkiläisen vauvan vaatetuksesta on peräisin vuodelta1649. Omaisuusluetteloon on tuolloin tehty merkintä kapteeniluutnantin lesken omistamista ”lapsen ristiäisvaatteista”. Lapsi kapaloitiin ensin, tässä tapauksessa ruskeasta sametista valmistetulla kapalovyöllä. Sen jälkeen päälle puettiin kastepuku. (Lehto & Lönnqvist 1988, 23.)

Tapa sitoa vauvan rievut kapalovyöllä jäykäksi mytyksi, jossa ei voinut liikuttaa käsiään eikä jalkojaan, säilyi miltei muuttumattomana pitkälle 1700-luvulle asti, kansan parissa viime vuosisadalle asti. Uskottiin, että kireä kapalointi kasvatti lapsen raajat suoriksi ja vahvisti kehoa siten, että vartalo muovautui ryhdikkääksi. Tärkeätä oli, että lapsen pää suojattiin ja että hänen kätensä lepäsivät kapaloitaessa vartalon molemmin puolin ja että jalat olivat niin ikään ojennuksessa. Kapaloa ei saanut kuitenkaan kietoa liian kireäksi, koska lapsen tuli voida hengittää vapaasti. Kapaloinnin jälkeen lapsi oli kiedottava lämpimiin peitteisiin. Lämpimyyden vuoksi kapalovyökin valmistettiin tavallisesti tukevasta kankaasta, joka vuorattiin usein villakankaalla. (Pylkkänen 1984, 106)

Kapalovyötä käytettäessä imeväisen vaatetukseen kuuluivat paita, nuttu, napavyö, alusriepu, suojusvaippa, kapalovaippa ja kapalovyö.

Kuva Suomen käsityön museon perusnäyttelystä Sydäntä lähellä –vitriinistä. Vitriinin vauva on kapaloitu 2 metriä pitkällä ja 17 senttiä leveällä kapalovyöllä.  Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi

Kuva Suomen käsityön museon perusnäyttelystä Sydäntä lähellä –vitriinistä. Vitriinin vauva on kapaloitu 2 metriä pitkällä ja 17 senttiä leveällä kapalovyöllä. Kuva: Anneli Hemmilä-Nurmi

Paita valmistettiin pehmeästä puuvillakankaasta. Se oli takaa avonainen ja kiinnitetty nauhoilla samoin kuin flanellista tehty nuttu. Näiden ompelemisessa ei saanut jäädä vauvan ihoa painavia saumoja. Paita ja nuttu pujotettiin päällekkäin jo ennen pukemista ja paidan hihat käännettiin nutun hihojen päälle. Näin ne saatiin mukavasti puetuksi vauvalle yhtä aikaa.Napavyö oli pumpulikankainen noin 8 cm leveä ja noin 90 cm pitkä kaitale, jonka toinen pää oli pyöristetty ja siihen oli ommeltu uksi kiinnitysnauha. Sitä ei saanut päärmätä, päärme olisi painanut lapsen ihoa eikä sitä saanut solmia. Napavyötä käytettiin ensimmäisten viikkojen ajan. Alusriepu oli pehmeästä, mielellään käytetystä kankaasta tehty noin 60 x 60 cm:n kangaspala, joka kolmioksi taitettuna hoito nykyisen vaipan virkaa. Myöskään sitä ja muita vaippoja ei päärmätty vaan ne huoliteltiin yliluotellen tai pykäpistoin. Seuraavaksi puettiin suojusvaippa, niin ikään pehmeästä puuvillakankaasta tehty vähän suurempi kangaspala. Sen päälle kiedottiin jämäkästi paita-nuttu –yhdistelmä. Kapalovaippa oli usein flanellinen ja vähän edellistä suurempi, noin 90 x 90 cm. Sen ja edellisen väliin voitiin sijoittaa vahakangaspalanen, joka ei kuitenkaan saanut yltää lapsen ympäri. Tässä vaiheessa piti lapsen kädet  olla kylkiä vasten. Vaippojen helmaosa käännettiin ylöspäin lapsen jalkojen päälle. Tämä kaikki kiedottiin sitten paketiksi kapalovyöllä. (Teksti: Pirkko Järvinen)

Kansanopistojen ja kotiteollisuuskoulujen tutkintovaatimuksiin kuului, että nuoret naiset harjoittelivat oppilastöinä vauvan vaatteiden valmistusta.

Vuonna 1956 kansanopistossa valmistettu vauvan nuttu. Kuva: Liisa Korhonen

Vuonna 1956 kansanopistossa valmistettu vauvan nuttu. Kuva: Liisa Korhonen

Tämä vauvan paita on ohutta, tiivispintaista puuvillapalttinaa. Paidassa on röyhelökaulus, joka on tehty poimuttamalla pääntien reuna ja käänteen reunassa on pakotettu reikäommel. Kaulus solmitaan takaa kapeilla kanttinauhoilla. Paita on valmistettu 1956-1957 kotiteollisuuskoulun oppilastyönä. Kuva: Liisa Korhonen

Tämä vauvan paita on ohutta, tiivispintaista puuvillapalttinaa. Paidassa on röyhelökaulus, joka on tehty poimuttamalla pääntien reuna ja käänteen reunassa on pakotettu reikäommel. Kaulus solmitaan takaa kapeilla kanttinauhoilla. Paita on valmistettu 1956-1957 kotiteollisuuskoulun oppilastyönä. Kuva: Liisa Korhonen

Vauvojen ja pienten lasten vaatteita Suomen käsityön museon perusnäyttelystä Lasten vaatteet -vitriinistä. Kuva: ANneli Hemmilä-Nurmi

Vauvojen ja pienten lasten vaatteita Suomen käsityön museon perusnäyttelystä Lasten vaatteet -vitriinistä. Kuva: Mikko Auerniitty

Lähteitä:

Ensimmäinen juhlapuku (1988) Toim. Marja-Liisa Lehto ja Bo Löbbqvist. Helsingin kaupunginmuseon julkaisu.

Pylkkänen, Riitta (1984) Vauvan kapalointi, kaste- ja juhla-asu 1500-1700 –luvulla. Kaksi pukuhistoriallista tutkielmaa. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 85. Helsinki.

Kokosi: Marjo Ahonen

1 henkilö tykkää

Kommentit

Comments are closed.