Pöytäliina – kahvihetkien ja perhejuhlien koristus

Kirjoitettu | 23.05.2017 | Ei kommentoitu

Kuukauden kokoelmanosto on Ilona Jalavan mallin mukaan koristeltu pellavapöytäliina. Se on kirjottu kukkakuvioin ja kooltaan 157,5 cm x 132,5 cm. Liina on valmistettu ja oli käytössä Lapuan pappilassa 1920-luvulla.

Ilona  Jalavan mallin mukaan kirjottu liina.

Kuukauden kokoelmanosto on Ilona Jalavan mallin mukaan koristeltu pellavapöytäliina. Se on kirjottu kukkakuvioin ja kooltaan 157,5 cm x 132,5 cm. Liina on valmistettu ja oli käytössä Lapuan pappilassa 1920-luvulla.

Pöytäliinan malli löytyy teoksesta Ilona Jalava: Kodin käsityöt II (1912) s.12.

Pöytäliinan malli löytyy teoksesta Ilona Jalava: Kodin käsityöt II (1912) s.12.

”Suomalaiset naiset ovat sukupolvien ajan kirjoneet, kutoneet, neuloneet ja ommelleet ilojaan ja surujaan pöytäliinoihin. Naisen elämänkaaressa liinojen valmistus on alkanut oman äidin tai varttuneempien naisten opastuksella hyvinkin varhaisella iällä. Kapiot olivat nuoren neidon taidonnäyte. Pöytäliinoissa näkyy niin valmistajan kädenjälki kuin kunkin aikakauden henki. Myös käyttötarkoitus ja kodin varallisuus vaikuttivat pöytäliinan valmistustapaan, materiaaliin ja koristeluun.” Lähde: Suomen käsityön museon kotisivut.

liinavitriini_pieni
Suomen käsityön museon kokoelmassa on tällä hetkellä noin 3500 liinaa, joista pieni otos on esillä perusnäyttelyssä Käsityössä elämän tuntu entisajan tuvaksi rakennetussa vitriinissä ja kahvikattauksessa.

kuppi_liinallapieni

 

Muita kokoelman liinoja säilytetään valvotuissa ja säädellyissä olosuhteissa pitkäaikaissäilytystiloissa.

Ilona Jalavan vuosina 1907-1913 suunnittelemien mallien mukaan valmistettuja liinoja Suomen käsityön museon kokoelmasta:

Pellavapalttinakankaalle kirjottu neliönmuotoinen pikkuliina. Malli on vuodelta 1909, liina val-mistettu 1910-1913.

Pellavapalttinakankaalle kirjottu neliönmuotoinen pikkuliina. Malli on vuodelta 1909, liina val-mistettu 1910-1913.

Pellavapalttinakankaalle kirjottu neliönmuotoinen valkoinen pöytäliina. Malli on vuodelta 1909, liina valmistettu 1910-1913.

Pellavapalttinakankaalle kirjottu neliönmuotoinen valkoinen pöytäliina. Malli on vuodelta 1909, liina valmistettu 1910-1913.

Neliönmuotoinen vihreälle veralle kirjottu pöytäliina. Malli on vuodelta 1913, liina valmistettu 1910-1913.

Neliönmuotoinen vihreälle veralle kirjottu pöytäliina. Malli on vuodelta 1913, liina valmistettu 1910-1913.

Neliön muotoinen iso valkoinen kirjottu pöytäliina. Malli on vuodelta 1912, liina valmistettu 1920-1939.

Neliön muotoinen iso valkoinen kirjottu pöytäliina. Malli on vuodelta 1912, liina valmistettu 1920-1939.

Suuri valkoinen juhlaliina, jossa geometrisiä kirjontakuvioita. Malli on vuodelta 1910.

Suuri valkoinen juhlaliina, jossa geometrisiä kirjontakuvioita. Malli on vuodelta 1910.

Luonnonvaaleasta pellavapalttinasta valmistettu kirjottu jugendtyylinen kaitaliina. Malli on julkaistu ensimmäisen kerran 1907.

Luonnonvaaleasta pellavapalttinasta valmistettu kirjottu jugendtyylinen kaitaliina. Malli on julkaistu ensimmäisen kerran 1907.

Valkoinen kirjottu soikea tarjotinliina, jonka reunoilla virkatut pitsit. Malli on vuodelta 1910.

Valkoinen kirjottu soikea tarjotinliina, jonka reunoilla virkatut pitsit. Malli on vuodelta 1910.

Lisäksi Suomen käsityön museon arkistosta löytyy Ilona Jalavan suunnittelemia tekstiilien malli- tai työpiirroksia 35 kpl.

Kuvassa Ilona Jalava.  Lähde: Katri Laine: Helsingin käsityökoulu 1881-1931. Hki 1931.

Kuvassa Ilona Jalava.
Lähde: Katri Laine: Helsingin käsityökoulu 1881-1931. Hki 1931.

Tekstiilitaiteilija Ilona Jalava (27.1.1878–19.2.1960)

© Suomen käsityön museo/ Reetta Karhunkorva 26.4.2004

Ilona Jalava (vuoteen 1906 Almberg) oli tunnetun suomalaisuusmiehen Antti Jalavan tytär ja hänen äitinsä Alma Jalava (os. Floman) puolestaan oli suomalaisen naisliikkeen varhaisia esitaistelijoita. Hän oli esimerkiksi Suomen Naisyhdistyksen perustajajäsen. Jalavien koti oli 1800–1900-lukujen vaihteen merkittävimpiä sivistyskoteja Helsingissä. Kodista saadut vaikutteet – suomalaisuusaate ja naisasia – olivat Ilona Jalavalle tärkeitä läpi elämän. Jalavan läheinen lapsuudenystävä oli kirjailija Aino Kallas (os. Krohn 1878–1956), jonka perhe oli Jalavien tuttavaperhe niin työn merkeissä kuin sen ulkopuolellakin. (Kallas 1988, 10, 13.)

Ilona Jalava oli maamme ensimmäisiä huomattavia tekstiilitaiteilijoita, eräs suomalaisen taidekäsityön pioneereista. Hän oli myös Suomen Käsityön Ystävien tunnetuimpia varhaisia taidesuunnittelijoita. Jalava ei koskaan avioitunut. Hän loi uran itsenäisenä taiteilijana ja yrittäjänä, mikä oli poikkeuksellista Jalavan aikakauden naisille. (Kallas 1988, 10.)

Jalava kävi Helsingin käsityönopettajaopistoa edeltäneen Helsingin Käsityökoulun, jonka matrikkeliin hänet on kirjattu ensimmäisen kerran vuonna 1896. Käsityönopettajaksi hän valmistui v. 1904. Jo opiskellessaan hän alkoi työskennellä Käsityön Ystävien taiteilijana. (Kallas 1988, 369.) Käsityön Ystävien vuosikertomuksessa vuodelta 1901–1902 mainitaankin suunnittelijoiden joukossa myös Ilona Jalava. Muita samana vuonna Käsityön Ystävissä suunnittelijoina toimineita olivat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela ja Eva Mannerheim-Sparre. (Priha 1999, 60.) Jalava opiskeli myös Ateneumissa. Hän teki opintomatkan Unkariin vuonna 1899. Matkan tarkoituksena oli tutustua unkarilaiseen käsityötaiteeseen. Tästä hän sai innoituksen kansanomaisten käsityömallien soveltamiseen taidekäsitöissä. Merkittävää Jalavan taiteellisen kehityksen kannalta oli ilmeisesti myös tutustuminen Akseli Gallen-Kallelaan ja taiteilijaystävyys häneen. (Kallas 1988, 370.)

Ilona Jalava toimi Kotitaide -lehden kotiteollisuuden ja kansantaiteen alan avustajana jo vuonna 1901 ollessaan 23-vuotias. Myöhemmin hän kuului Käsiteollisuus -lehden vakituiseen avustajakuntaan vuosikymmeniä. Kyseisen lehden avulla hänen mallinsa levisivät opettajille kautta maan ja opettajien välityksellä puolestaan koteihin. (Puhakka-Hyvönen 1987, 30.) Jalava toimi myös Kotiliedessä avustajana ja lehdessä julkaistiin useita hänen piirtämiään tekstiili- ja erityisesti pöytäliinamalleja (Ks. esim. Kotiliesi 1938, no 52). Lisäksi hän toimi Helsingin Käsityöopettajaopiston ja Käsityöliike Tellervon johtokunnissa (Korpola-Sannikka 1987) sekä oli yksi Suomen koristetaiteilijoiden liiton, sittemmin Ornamon, perustajajäsenistä (Priha 1999, 74–75).

Jalava julkaisi kirjontamallisalkkuja vuosina 1910–1912 nimellä Kodin käsityöt I-II. Jalava alkoi myös toimittaa vuonna 1913 Naisten käsityöt -lehteä, joka ilmestyi kerran kuukaudessa. Samalla nimellä hän julkaisi kahdeksanosaisen kirjontamalliston Naisten käsityöt vuosina 1915–1920. (Puhakka-Hyvönen 1987, 30.) Muutamien muiden mallikirjojensa ohella Jalava suomensi ahkerasti ulkomaista käsityökirjallisuutta ja kirjoitti mm. isästään Antti Jalavasta kirjan (Ks. luettelo Jalavan julkaisuista lopussa).

Jalavalla oli myös oma käsityöliike Helsingissä, josta hän välitti käsityöpakkauksia ja kirjontamalleja tai valmiita liinoja tilauksesta (Puhakka-Hyvönen 2000, 21). Hän ilmoitteli lehdissä usein ”Ompelumalleja, joihin ainekset valmiiksi piirrettyine malleineen ovat allekirjoittaneelta tilattavissa.” (Kansanen 1981, 32.) Vuonna 1909 hän piti Helsingissä oman näyttelyn Käsityö Oy Pirtin tiloissa. Näyttelyssä esiteltiin parin edeltäneen vuoden aikana valmistuneita ommel- ja kudontatöitä yhteensä 112 kappaletta. (Puhakka-Hyvönen 1987, 30.) Työmies -lehdessä Jalavan näyttely sai myönteisen vastaanoton ja erityisesti kiitettiin hänen suunnittelemiaan tyyliteltyjä kasvi- ja kukka-aiheita sekä ylipäätään suomalaisen luonnon hyödyntämistä suunnittelun lähtökohtana. Kiitosta sai myös se, että hänen käyttämänsä materiaalit olivat edullisia, samoin kuin piirtämänsä mallit. Ilmeisesti Jalavan tavoitteena oli levittää mallejaan tavallisen ja köyhänkin kansan keskuuteen. (Kansanen 1981, 32.)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla on Ilona Jalava -arkisto, joka käsittää monenlaista Jalavan toimintaan liittyvää arkistomateriaalia, kuten hänelle lähetettyjä kirjeitä ja onnittelukortteja sekä valokuvia ja hänen liiketoimintaansa liittyneitä asiakirjoja. Lisäksi Jalavan ja Aino Kallaksen välinen kirjeenvaihto löytyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta Kallaksen arkistosta. Helsingin yliopiston keskusarkistossa Käsityökoulun kokoelmassa on myös Jalavaan liittyviä tietoja. (Kuitunen 17.3.2004.) Jalavan sukulaisten hallussa on häneen liittyvää aineistoa jonkin verran. Ainakin Jalavan veljentyttären serkunpojalla Antti Alamerellä on Jalavaan liittyvää arkistoainesta hallussaan. (Puhakka-Hyvönen 17.3.2004.)

Ilona Jalavasta ei ole vielä tehty perustutkimusta, mutta Helsingin yliopiston käsityötieteen laitoksen opiskelija Marika Kuitunen valmistelee proseminaarityötään (2004) Ilona Jalavasta. Hänen tarkoituksenaan on tehdä pro gradu -tutkielmansa Jalavasta. Kuitusen pro seminaariin pohjautuva artikkeli on julkaistu Suomen käsityön museon julkaisussa 23 (Kuitunen 2005).

Jalavan teoksia:

Mallikirjat:

  • Kirjaimia. WSOY, 1911.
  • Kodin käsityöt I-II. WSOY, 1911–1912.
  • Valkokirjailumalleja (Mönster för broderi i hvitt). Hki: Otava, 1913.
  • Naisten käsityöt (kahdeksan salkun sarja). WSOY, 1913–1920.
  • Uusia käsitöitä. Otavan käsityökirjoja 7. Otava, 1924.
  • Kotilieden käsitöitä. Toim. Ilona Jalava. Kotilieden liite 1-6, vsk. 1930–1934.
  • Ristipistomalleja. WSOY, 1936.

Käännöstyöt:

  • Lahonneita puuristejä / kirjoittanut Viktor Rákosi (tekijän luvalla unkarin kielestä suomentanut Ilona Jalava). Porvoo, WSOY, 1901.
  • Virkkuukirja: täydellinen selonteko erilaisista virkkuutavoista (saksankielestä suom. Ilona Jalava). Otava, 1923.
  • Ristipisto-ompelu: neuvoja ristipisto-, palmikkopisto-, viivapisto- (Holbeinompelu) ja helmiompelussa (saksankielestä suom. Ilona Jalava). Otava, 1923.
  • Kudintyöt: täydellinen selonteko erilaisista kudintavoista (saksankielestä suom. Ilona Jalava). Otava, 1923.
  • Käpyily- ja solmeilutyöt. Neuvoja käpyily- ja solmeilutöiden oppimisesta (suom. Ilona Jalava). Otavan käsityökirjoja 6. Otava, 1924.
  • Käsityön tekotapoja (Naema Elg, mukaillen suom. Ilona Jalava). Minerva, 1927.
  • Reikäompelu. Täydellinen oppijakso sekä malleja (Anna Petersson-Berg, suom. sovittanut Ilona Jalava). Minerva, 1927.
  • Käsin solmittuja mattoja ja tyynyjä (Beyerin käsityökirjojen no 57 ja 78 mukaan suom. sovittanut Ilona Jalava). Koti kauniiksi 6. Helsinki 1927–1929.
  • Koruompelu ja neuvoja sen oppimiseen (saksankielestä suom. Ilona Jalava). Otava, 192?.
  • Verkkopitsi: verkkopitsi eli filet- ja tyllityöt (saksankielestä suom. Ilona Jalava). Otava, 192?.
  • Kutomisen käsikirja: laadittu Ruotsin kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton toimesta / Barbro Wahlund-Lundquister (suomentanut Ilona Jalava). Pellervo-seura, Helsinki, 1946.

Muita teoksia:

  • Otteita kihlautuneitten (Antti Jalava, Alma Sofia Floman) kirjeenvaihdosta 1870-luvulla. – Eino E. Suolahti (toim.), Muistikuvia. Otava, 1945. s. 7-120.
  • Antti Jalava. Tavallisen miehen tarina. WSOY, 1948.

Lähteitä:

Kirjallisuus:

Kallas, Riitta (toim.) 1988: Kolme naista, kolme kohtaloa. Aino Kallaksen kirjeenvaihtoa Ilona Jalavan ja Helmi Krohnin kanssa vuosina 1884–1913. SKS:n Toimituksia 485. HKI: SKS.

Kansanen, Tuire 1981: Kukkia ja kyyneleitä. Vanhoja kirjontamalleja. Hki: Otava.

Kuitunen, Marika 2005: Tekstiilisuunnittelija Ilona Jalava. – Muurahaisenpolkuja ja harakanvarpaita. Pöytäliinoja Suomen käsityön museon kokoelmista 18.12.2004-6.3.2005. Suomen käsityön museon julkaisuja 23. Jyväskylä: Suomen käsityön museo. s. 34-44.

Priha, Päikki 1999: Rakkaat ystävät. Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta. Hki: Kustannusosakeyhtiö Ajatus.

Puhakka-Hyvönen, Onerva 2000: Kirjontakuvioita. Perittyjä, lainattuja ja omin päin ommeltuja. Espoo: Ky Veikko Hyvönen & co.

Lehdet:

Ilona Jalava täyttää vuosia. Nimimerkki R.K. – Kotiliesi 1938, no. 52.

Puhakka-Hyvönen, Onerva 1987: Ilona Jalavan kirjontamalleja. Isoäidin käsitöitä 3. – Käsityö ja askartelu 6/87. s. 28–31.

Kirjeet:

Suomen kotiteollisuusmuseon museoamanuenssi Leena Korpola-Sannikan kirje Onerva Hyväriselle (tarkoittaa ilm. Hyvöstä) 12.6.1987.

Suulliset tiedonannot:

Tapaaminen Onerva Puhakka-Hyvösen kanssa Espoossa 17.3.2004.

Tapaaminen Marika Kuitusen kanssa Helsingissä 17.3.2004.

 

Suomen käsityön museon kuvakokoelmassa on Ilona Jalavaa ja Sophie Snellmania esittävä kuva, jossa he kutovat pystykangaspuilla mahdollisesti kuvakudoksia. Kuva on otettu Kuopion kotiteollisuusnäyttelyssä vuonna 1906.

Suomen käsityön museon kuvakokoelmassa on Ilona Jalavaa ja Sophie Snellmania esittävä kuva, jossa he kutovat pystykangaspuilla mahdollisesti kuvakudoksia. Kuva on otettu Kuopion kotiteollisuusnäyttelyssä vuonna 1906.

Marjo Ahonen

 

 

 

 

 

 

 

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi