Museotyön arkea: Reetta Nikkarikoski

Kirjoitettu | 16.05.2017 | Kommentit poissa käytöstä

Jokuhan se museon numeroistakin huolen pitää ja hyvin pitääkin. Toimistosihteeri Reetta Nikkarikoski luovii Excelin syvissä vesissä raha-asioiden parissa, huolehtii laskuista, laskutuksesta sekä palkkoihin liittyvistä asioista – käytännössä siis hoitaa museon henkilöstöhallintoa ja taloutta. Lisäksi hän huolehtii, että museolta lainattavat muistelusalkujen varaajat saavat oikean salkun matkaansa ja vielä oikeaan aikaan. Muistelusalkkujen tarkoitus on luoda yhteisiä, mukavia sosiaalisia hetkiä eri aiheiden parissa esim. vanhainkodeissa. Pääseepä Reetta välillä verestämään myös muistojaan museoassistentin urastaan, kun hän pitää museon ovet avoinna kerran kuukaudessa. Ei ole myöskään mitenkään epätavallista nähdä Reettaa hoitamassa erilaisia museon juoksevia asioita, kuten noutamassa esitteitä, auttamassa näyttelyn rakentamisessa tai järjestelemässä museokauppaa.

Suomen kansallispukukeskuksen naiset lahjoittivat aikoinaan Reetalle "Toimistopirkko on huikee supersankaritar" -hiirimaton. Ja paikkansahan se pitää!

Suomen kansallispukukeskuksen naiset lahjoittivat aikoinaan Reetalle “Toimistopirkko on huikee supersankaritar” -hiirimaton. Ja paikkansahan se pitää!

 

Reetan tie museoalalla on ollut hyvin polveileva. ”Olen ollut kiinnostunut historiasta nuoresta asti ja satun olemaan yhdeltä nimikkeeltäni tekstiiliartesaani, vaikkei sitä kyllä uskoisi kädentaitojen ollessa niin kovin rajalliset”, Reetta nauraa. Harjoittelun kautta museoon 2000-luvun alussa tullut Reetta päätyi viikonloppuvalvojan töihin ja siitä opintovapaalla olleen museoassistentin sijaiseksi. Ja onpa Reetta ehtinyt jossain välissä museon siistijääkin tuuraamaan loma-aikoina. ”Museoassistenttiedeltäjäni palasi takaisin töihin ja minä siirryin liiketalouden opintojen pariin ja luulin jo museourani olevan siinä, mutta sitten edeltäjäni jäikin kokonaan pois ja minulle tarjoutui mahdollisuus hakea museoassistentin paikkaa. Siinä sitten jäi tradenomiopinnot kesken ja museoassistentin yllättävän vaativassa hommassa kului muutama vuosi, jonka jälkeen perin eläkkeelle jääneen toimistosihteerin pestin”, hän kuvailee uransa askelia.

Tällä hetkellä Reetalla on työn alla kaikenlaisia ”toimistopirkon hommia”. Reetan vuoteen kuuluu kaksi isoa työrupeamaa, kun vuosittain keväisin pitää saada valmiiksi tilastot esim. Museovirastoa varten ja tilittää erinäisiä avustuksia raportteineen Opetus- ja kulttuuriministeriöön. Loppuvuodesta keskitytään vielä entistä tarkemmin pennosten laskemiseen, että saadaan vuoden talousluvut täsmäämään. Vaikeimmaksi asiaksi Reetta kokeekin työssä kulttuurialan ja talousmaailman välillä luovimisen, jotta talouden ja hallinnon asiat istuisivat luovaan ja joskus hiukan boheemiinkin maailmaan näpsäkästi.

“Tykkään työskennellä lukujen parissa, minulle sopii hyvin ‘kaavamainen’ työskentely, varsinkin kun sen kaavan on saanut luoda itse ja sitä saa kehittää omaehtoisesti aina paremmaksi”, Reetta kuvailee työarkeaan. ”Tosin pelkkiä lukuja tässä ei tarvitse tutkia, museotyöskentely on onneksi sellaista, että toimistoihminenkin välillä pääsee mukaan mm. näyttelynrakennukseen ja kannettavahan ei tässä talossa lopu ikinä!” hän jatkaa.

Tällä viikolla aukeavassa Suomalainen kansallispuku -näyttelyssä Reetta on ollut apuna niin nukkien ja pukujen kantamisessa kuin nukkien pukemisessakin. ”Kerrankin sain työtoverit (nuket) tekemään melkein sitä mitä pyysin!” Reetta naureskelee. Tulevalta näyttelyltä Reetta odottaakin hyväntuulista, värikästä ja runsasta kokonaisuutta, ja tätä taitaa olla luvassa, mitä ainakin näin ennakkoon olemme saaneet makustella.

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, museossa on esillä Suomalainen kansallispuku -näyttely, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää.

Teksti: Sari Koskinen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.