Taidekudonta ja Hilkka Pakkanen – taidetekstiiliyritys ja ammattitaidekutoja

Kirjoitettu | 03.04.2017 | Ei kommentoitu

Taidekutoja Hilkka Pohjalainen (vuodesta 1944 Pakkanen). Valokuva Pullinen, Terijoki 1938.

Taidekutoja Hilkka Pohjalainen (vuodesta 1944 Pakkanen). Valokuva Pullinen, Terijoki 1938.

Suomen valtion suuri rakennushanke Eduskuntatalo valmistui Helsinkiin 1931. Monumentaalin rakennuksen sisustuksen tärkeä lähtökohta oli kotimaisen työn ja kotimaisten materiaalien suosiminen ja kohteen arvokkuuden korostaminen laadun ja muotoilun avulla.[i] Periaate ulottui myös taloon erityisesti teetettyihin sisustustekstiileihin – huonekalukankaisiin, verhoihin ja mattoihin. Siten näiden toimittajiksi valikoitui pieni ryhmä taideteollisesti tasokkaiden, käsin kangaspuissa kudottujen kankaiden valmistajia.[ii]

Taidekudonta-yrityksen mainos vuodelta 1936-1937.

Taidekudonta-yrityksen mainos vuodelta 1936-1937.

Yksi tekstiilintoimittajista oli yritys nimeltä Taidekudontatoimisto A. Holm, sittemmin Taidekudonta A. Holm, jolla oli kutomo ja toimipiste Helsingissä sekä lisäksi kutomotoimintaa Karjalankannaksen Terijoella.[i] Taidekudonta-yrityksen perustivat 1928 virallisesti Hulda Potila (1894-1968) ja Anna Holm o.s. Heikkilä (1893-1983) toiminimellä Taidekudontatoimisto H. Potila, A. Holm.[ii] Potila oli ammattitaitoinen kutoja ja kouluttautunut 20-luvulla tekstiilisuunnittelualalle Taideteollisuus-keskuskoulussa Helsingissä. Anna Holmilla ei sen sijaan ollut tekstiili- eikä liikealan koulutusta, mutta liiketaloudesta sekä yleensäkin taidekudontatuotteiden markkinoinnista oli kiinnostunut hänen aviomiehensä, puunjalostusteollisuudessa toiminut metsänhoitaja Veikko Holm (1888-1935).[iii]

Anna Holm. Valok. Savia 1946. Kuvaoriginaali yksityisomistus [Harry Holland, Espoo].

Anna Holm. Valok. Savia 1946.

Veikko Holm noin 1930, valok. J. Kuusisto, Helsinki.

Veikko Holm noin 1930, valok. J. Kuusisto, Helsinki.

Veikko Holm lienee todennäköisesti ollut yrityksen toteutumisen merkittävä taustavaikuttaja. Hulda Potila erosi toiminimestä kuitenkin jo neljän kuukauden kuluttua sen perustamisesta ja Anna Holm jatkoi toimintaa virallisesti yksin. Vuodesta 1930 Veikko Holm ilmoitetaan yrityksen toiseksi omistajaksi. Virallisesti yritysnimi muuttui 1935 muotoon Taidekudonta A. ja V. Holm, mutta jälleen 1936 Veikko Holmin kuoltua muotoon Taidekudonta A. Holm, jolloin omistus siirtyi kokonaan Anna Holmille.[i] Liikenimi Taidekudonta vakiintui samaan aikaan yrityksen kaiken toiminnan tunnukseksi.

Eduskuntatalon tekstiilintoimittajista Taidekudontatoimisto A. Holm oli yksi huomattavimpia. Se valmisti helmi- ja kiiltolankamateriaaleista lähes 500 metriä huonekalukankaita kaikkiin kansanedustajien työhuoneisiin ja yli 400 metriä erilaisia verhokankaita talon eri huonetiloihin.[ii] Tämä uutisoitiin näyttävästi pääkaupungin päivälehtien uutta taloa esittelevissä artikkeleissa.[iii] Otaksuttavasti juuri tämä vaativa suurtilaus nosti vain pari vuotta toimineen yrityksen maan harvojen arvostetuimpien taidetekstiilin-valmistajien joukkoon.

Sama tuotevalikoima laajennettuna kaikkiin kutomalla toteutettaviin tekstiileihin jatkui yrityksen muussakin tarjonnassa. Taidekudonnan tuotteina olivat juuri Eduskuntataloon tilattujen tekstiilien kaltaiset taiteilijoiden suunnittelemat, laadukkaista luonnonmateriaaleista käsityönä kangaspuissa kudotut huonekalu- ja pukukankaat, verhot, kattaustekstiilit, matot ja ryijyt. Näin Taidekudonta toimitti 1930-luvulla toisenkin suuren tilauksen huonekalu- ja verhokankaita myös Hämäläis-Osakunnan uuteen toimitaloon Helsinkiin.[iv]

Suunnittelijoina Taidekudonnassa toimivat alan koulutuksen hankkineet tekstiilitaiteilijat, Eduskuntatalon tilauksessa Lyyli Anhava (1896-1978) avustajinaan Irma Petrelius (1901-1984) sekä paremmin puunveistäjänä tunnettu Hannes Autere (1888-1967), myöhemmin 1940- ja 1950-luvulla ainakin Mirjami Marttila, Ester Ax-Tokkola, Sivi Rytkönen-Laurema ja viimeksi Ulla Vapaavuori. [v]  Anhava ja Autere suunnittelivat 1930-luvulla yritykselle kansalliseen aihemaailmaan kuten Kalevalaan ja Seitsemään veljekseen liittyviä huonekalukangas- ja ryijymalleja, Petreliuksen ryijyaiheet olivat puolestaan dekoratiivisia.[vi]1950- ja 1960-luvun taitteessa liikkeen tuotantoon kuuluivat toimikassidoksiset, täysvillaiset huovat, hartiahuivit ja kaulaliinat, jotka viimeisteltiin karstaamalla läheisessä Buxhoevedenin karstaamossa Yrjönkadulla.[vii] Valmistus pohjasi etupäässä tilauskantaan, mutta tuotteita oli saatavilla myös yrityksen Helsingin-toimitiloissa. Ne sijaitsivat alkuun 1920-luvulla osoitteessa Mikonkatu 22, 1930-luvun alussa ensin osoitteessa Bulevardi 2-4, sitten Bulevardi 4 B, sen jälkeen naapurikiinteistössä Yrjönkatu 7 ja 1940-luvulta alkaen Bulevardi 7:ssä. Viimemainitussa yrityksellä oli jo käytössään ajanmukainen, näyteikkunallinen katutason myymälä sekä sen takatiloissa kutomo, joka oli aiemmin toiminut ainakin Korkeavuorenkadulla ja Lönnrotinkadulla.[viii]

Kutomossa työskenteli Taidekudonnan kulta-aikoihin 1930-luvun alussa ja 1950-luvulla toistakymmentä ammattikutojaa.[i]

Taidekudontatoimisto A. ja V. Holm, joulujuhla, Helsinki, 1930-luvun alku. Anna Holm keskirivissä 2. vasemmalta, hänestä vinosti yläoikealla todennäköisesti kutoja Ida Hirvonen, kaikki muut henkilöt tuntemattomia. Valok. tuntematon. Originaalikuva SKM, kokoelma Taidekudonta.

Taidekudontatoimisto A. ja V. Holm, joulujuhla, Helsinki, 1930-luvun alku. Anna Holm keskirivissä 2. vasemmalta, hänestä vinosti yläoikealla todennäköisesti kutoja Ida Hirvonen, kaikki muut henkilöt tuntemattomia. Valok. tuntematon. Originaalikuva SKM, kokoelma Taidekudonta.

Kutomon yhteydessä toimi 30-luvulla myös oma värjäämö.[i] Yritys oli tuolloin alallaan yksi maan suurimmista. Merkittäviä taidekutomoita oli kuitenkin vain muutamia. Suomen virallisen tilaston käsityöalatilaston mukaan Suomessa vuonna 1934 toimineista 137 kankaankudonnan ja taidekudonta-alan toimijasta vain 4 oli yli 9 työntekijän yrityksiä ja pääosassa (96) työntekijöitä oli korkeintaan 2. Näistäkin valtaosa (81) oli maaseudulla toimivia yksityisiä yhden henkilön kankaankutojia.[ii]

Taidekudonnan teknisen valmiuden keskiössä olivat joka kutojalle välttämättömät kangaspuut. Niitä oli monen mallisia ja moneen eri kudontatyöhön soveltuvia. Kullakin kutojalla oli kuitenkin nimikkopuut, joissa he tavallisimmin työskentelivät ja joiden toiminnan he parhaiten tunsivat. Monet uudemmat puut olivat Loimaan kaidetehtaan Normalo-merkkiä, mutta jotkut vanhimmat peräisin 1900-luvun alusta, valmistajina mm. Turun läänin Lapissa toiminut Iisakki Pietilän (1874-1941) yritys. Nämä puut olivat kokonaan käsityötä,   ilman koneita valmistettuja sepän takomia metalliosia myöten.[iii] Pienempiä kudontavälineitä kuten kaiteita ja sukkuloita oli hankittu Loimaan ja sen läheisen Toijalan kaidetehtailta. Loimet luotiin Bulevardi 7:n tilojen kellarikerroksen lankavarastossa. Lankatoimittajina olivat mm. Puuvillatehtaiden myyntikonttori PMK Helsingissä, hämeenlinnalainen Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusopisto, lahtelainen Helmi Vuorelma OY, Sjökulla Spinneri Helsingin pitäjän Vuosaaressa sekä Helsingissä toimineet Lankapalvelu Oy ja Tukkumies Oy.[iv]

Sukkuloita, loimenluonti- ja ryijylanganvalmistusvälineitä, 1930-1950 –luku.

Sukkuloita, loimenluonti- ja ryijylanganvalmistusvälineitä, 1930-1950 –luku.

Kangaspingotin, rauta, messinki, noin 1920-1930. Nivelpää alta. Kokonaispituus, lyhin 103 cm, pisin 211 cm. Pingotin kuulunut Taidekudonnan työvälineistöön.

Kangaspingotin, rauta, messinki, noin 1920-1930. Nivelpää alta. Kokonaispituus, lyhin 103 cm, pisin 211 cm. Pingotin kuulunut Taidekudonnan työvälineistöön.

Taidekudonnan myymälässä käytetty kangasmittakeppi Bulevardi 7, Helsinki, vakausvuosi 1953.

Taidekudonnan myymälässä käytetty kangasmittakeppi Bulevardi 7, Helsinki, vakausvuosi 1953.

Lankapuolien käsinkierrettyjä pohjallisia, 1950-luku.

Lankapuolien käsinkierrettyjä pohjallisia, 1950-luku.

Valmiita puolia, merseroitua puuvilla- ja silkkilankaa, 1950-luku.

Valmiita puolia, merseroitua puuvilla- ja silkkilankaa, 1950-luku.

Merseroitua puuvillaa vyyhdillä, 1950-luku.

Merseroitua puuvillaa vyyhdillä, 1950-luku.

Taidekudonta-yrityksen valmistamia silla- ja pellavakankaita, suunnitellut yrityksen taiteilija Mirjami Marttila. Kankaat esiteltiin Taideteollisuusnäyttelyssä 1945. Värikuva julkaistu aikakausledessä Omin käsin 2/1945.

Taidekudonta-yrityksen valmistamia silla- ja pellavakankaita, suunnitellut yrityksen taiteilija Mirjami Marttila. Kankaat esiteltiin Taideteollisuusnäyttelyssä 1945. Värikuva julkaistu aikakausledessä Omin käsin 2/1945.

Verhokangasta, uniikkimalli, suunnittelija mahdollisesti Lea Thil-Junnila, noin 1957.

Verhokangasta, uniikkimalli, suunnittelija mahdollisesti Lea Thil-Junnila, noin 1957.

Taidekudonta mainosti tuotteitaan käsityö- ja taidealan julkaisuissa ja esitteli niitä etenkin 1940-luvulla pääkaupungin vuosittaisissa taideteollisuusnäyttelyissä.[i] Ensi kerran yritys esiintyi Helsingin Taidehallin Hannes Autere – Taidekudontatoimisto -yhteisnäyttelyssä jo 1931.[ii] Taidekudonnan varhaisajan toiminnalle erittäin huomattava aluevaltaus oli Veikko Holmin New Yorkiin järjestämä kudonta- ja käsityötuotteiden näyttely 1932. Organisointi oli Holmin Maataloushallitukselle toimittaman matkaselostuskirjelmän mukaan hänen omaehtoisen, monia talousongelmia voittaneen työnsä tulos. Holm sai onnistuneesti Amerikkaan esiteltäväksi 600 kg pääasiassa Taidekudonnan, mutta myös muiden suomalaisten käsinkudottujen tekstiilien valmistajien tuotteita ja lisäksi mm. lapinpuukkoja ja juuripunontatöitä. Näyttely järjestettiin Roerich Museumin uusissa, ajanmukaisissa tiloissa Master Building -pilvenpiirtäjässä Manhattanilla 9.-27.4.1932.[iii]

nayttelyluettelo2

nayttelyluettelo3

Tapahtuma oli suomalaiselle tekstiilitaiteelle suuri menestys, suuri osa näyttelytuotteista myytiin loppuun ja näyttely huomioitiin myönteisesti mm. The New York Timesissä.[i] Kauaskantoisena seurauksena olivat syksystä 1935 alkaen Yhdysvaltojen eri osissa järjestetyt suomalaisen kotiteollisuuden näyttelyt, joihin Taidekudonta osallistui. Toinen tulos oli, että yritys saattoi aloittaa  jo samaan aikaan 30-luvun puolivälissä oman pellava- ja villakangaskudonnaistensa viennin Amerikkaan. Vienti ja kotimaan kasvava maine auttoivat yritystä huonosta ajasta huolimatta kasvattamaan liikevaihtoa vuosi vuodelta.[ii]

Vuodesta 1936 Taidekudonnan kutojana oli Kivennavan (sittemmin Terijoen) Kuokkalassa 1910 syntynyt ja siellä talvisodan syttymiseen 1939 saakka asunut talontytär Hilkka Pohjalainen, avioiduttuaan vuodesta 1944 Pakkanen. Hänen perintönään Suomen käsityön museossa on tallella ammattimaiseen taidetekstiilien valmistukseen ja Taidekudonta-yritykseen liittyviä esineitä ja dokumentteja. Hilkka Pakkanen oli aloittanut kankaankudontaan perehtymisen paikallisilla muutaman viikon kutomakursseilla. Ammattitaidon hän kuten muutkin alan tekijät hankki kuitenkin työn parissa yli 40-vuotisen kutomauransa varrella.

Hilkka siirtyi sodan syttyessä yrityksen jäljissä pääkaupunkiin. Kudonta jatkui sota-ajasta ja yhä vaikeammasta materiaalipulasta huolimatta. Taidekudonta mainosti vielä 1944 pystyvänsä edelleen myymään kotikutoisia jakkukankaita.[iii] Tilauskantaa pitivät yllä laatutietoiset asiakkaat. Tehdasvalmisteisen tuotannon ja maahantuonnin ehtyessä lähes ainoa keino kunnollisen kankaan hankkimiseksi oli tekstiilin teettäminen omista materiaaleista käsikutomossa.

1950-luvun alkaessa materiaaleja alkoi taas olla saatavilla rajoituksetta. Kotimaan elpyvä teollisuus tarvitsi laadukkaita tekstiilejä, mm. radiokankaita. Tämä oli myös designtekstiilien menestysaikaa Taidekudonnassa. Yritys palkkasi lisää kutojia ja sai vuosia kestäneen suurtilauksen Yhdysvaltoihin. Kyseessä olivat rohdinpellavasta eri värivariantteina valmistetut tabletit eli lautasalusliinat, jotka mukautuivat tyylikkäästi tuonaikaiseen, Amerikassakin ihailtuun pelkistettyjen muotojen ja selkeiden materiaalien kokonaisuuteen. Yksilöllisiä merkittäviäkin toimeksiantoja oli. Hilkka kutoi puna-sini-valkoiset ikkunaverhot Rovaniemellä jälleenrakennettuun hotelli Pohjanhoviin ja alttaritekstiilit Helsingin Kallion seurakunnan uuteen Suvilahden kappeliin.

Taidekudonnan oma yritystoiminta jatkui vuoteen 1963, jolloin uudeksi omistajaksi tuli alkuun yksilöllisten luonnonpuunappien muotoilijana mainetta hankkinut Kaija Aarikka. Hän jatkoi Taidekudonnan kudonta-toimintaa miehensä Erkki Ruokosen kanssa perustamassaan Aarikka-Koru –yrityksessä. Tekstiilien myynti uuden Aarikka-puuesine- ja korudesignin rinnalla jatkui Taidekudonnan myymälässä Bulevardilla. Tuotteiksi tulivat Kaija Aarikan suunnittelemat karstatut, kirkasväriset matka- ja polvihuovat, joiden valmistus siirtyi Helsingissä Linnankoskenkatu 24:ään perustettuun kutomoon. Kutojina jatkoivat toiminnan päättymiseen 1973 saakka Taidekudonnan kolme kutojaa Ida Hirvonen, Vivi Storgård ja Hilkka Pakkanen. Myös tältä ajalta Suomen käsityön museoon on luovutettu kudontaan liittyviä dokumentteja.

Taidekutoja Hilkka Pakkanen kutoo kesäasunnolla Kuopion Vehmersalmella, 1970-luvun loppu. Valok. Veikko Pakkanen. Kuvaoriginaali Suomen käsityön museo, kokoelma Taidekudonta.

Taidekutoja Hilkka Pakkanen kutoo kesäasunnolla Kuopion Vehmersalmella, 1970-luvun loppu. Valok. Veikko Pakkanen. Kuvaoriginaali Suomen käsityön museo, kokoelma Taidekudonta.

Hilkka Pakkanen jäi eläkkeelle Aarikka Oy:stä 1978. Kankaankudontaa hän ei suinkaan lopettanut, vaan jatkoi sitä ympärivuotisesti sekä kotonaan Helsingissä että kesäasunnolla Kuopion Vehmersalmella, tuotteina tyylikkäät riepumatot, kuvakudokset, pellavapyyhkeet ja ennen kaikkea tarkoin itäkarjalaisen tradition mukaiset täyspellavaiset punapoimintaliinat eli käspaikat.

Yksityiskohta käspaikasta.

Yksityiskohta käspaikasta.

Markkinoinnin Hilkka järjesti menestyksekkäästi osallistumalla jokavuotisiin Helsingin Naisten joulumessuihin. Punapoimintatekstiilit herättivät niillä ihastusta ja menivät hyvin kaupaksi. Useita komeimpia käspaikkoja Hilkka Pakkanen lahjoitti kotimaan ortodoksisille luostareille Heinäveden Valamoon ja Lintulaan sekä samoin pääkaupunkiseudun ortodoksikirkkoihin Tikkurilaan  ja Espoon Tapiolaan.

Kaikki Taidekudonnan kolme viimeistä kankaankutojaa Ida Hirvonen, Vivi Storgård ja Hilkka Pakkanen palkittiin Kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton kultaisella ansiomerkillä 1961.

Taidekudonnan hakemien, Kotiteollisuusyhdistysten keskusliiton myöntämien taitomerkkien jakojuhla ravintola Kestikartanossa Helsingissä 12.2.1962. Taidekudonnan henkilöstöä ja merkinsaajat (kuvasta puuttuu merkinsaaja kutoja Hilkka Pakkanen). Henkilöt vasemmalta kirjanpitäjä Lempi Nylund, johtaja Anna Holm, taiteilija Ulla Vapaavuori, KTKL:n toiminnanjohtaja Reino Vuolanto, Anna Holmin vanhin tytär Signe, kutoja Astrid Packalén, kutoja Lyyli Berndtson, kutoja Maikki Roisko, kutoja Ida Hirvonen, tuntematon, Anna Holmin tytär Annikki Honkanen, kutoja Vivi Storgård, Anna Holmin tytär Kirsti Kivimaa ja hänen poikansa Henry. Valok. tuntematon. Originaali SKM, kokoelma Taidekudonta.

Taidekudonnan hakemien, Kotiteollisuusyhdistysten keskusliiton myöntämien taitomerkkien jakojuhla ravintola Kestikartanossa Helsingissä 12.2.1962. Taidekudonnan henkilöstöä ja merkinsaajat (kuvasta puuttuu merkinsaaja kutoja Hilkka Pakkanen). Henkilöt vasemmalta kirjanpitäjä Lempi Nylund, johtaja Anna Holm, taiteilija Ulla Vapaavuori, KTKL:n toiminnanjohtaja Reino Vuolanto, Anna Holmin vanhin tytär Signe, kutoja Astrid Packalén, kutoja Lyyli Berndtson, kutoja Maikki Roisko, kutoja Ida Hirvonen, tuntematon, Anna Holmin tytär Annikki Honkanen, kutoja Vivi Storgård, Anna Holmin tytär Kirsti Kivimaa ja hänen poikansa Henry. Valok. tuntematon. Originaali SKM, kokoelma Taidekudonta.

Kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton kultainen ansiomerkki myönnettiin taidekutoja Hilkka Pakkaselle 10.10.1961.

Kotiteollisuusjärjestöjen keskusliiton kultainen ansiomerkki myönnettiin taidekutoja Hilkka Pakkaselle 10.10.1961.

Kultainen taitomerkki n:o 79.

Kultainen taitomerkki n:o 79.

Hilkka Pakkanen jatkoi kankaankudontaa 90-vuotiaaksi, liki kuolemaansa vuoteen 2000 saakka.

 

Kirjoittaja: Veikko Pakkanen 2017

 

 

[i] Jewell, Edward Alden, New Light on Finnish Art. The New York Times, April 10, 1932, page N5. http://www.query.nytimes.com/gst/…6394D6CF&legacy=true. Viitattu 17.2.2017.

[ii] Taidekudonta – suomalainen kotiteollisuusliike, jolla on asiakkaita ympäri maailman. Forum. Kulttuurijulkaisu, n:o 9-10, 1936, 69, 70.

[iii] Taidehalli – Konsthallen. Itäkarjalaisia ikonimaalauksia. Helsinki 1944, Taidekudonta, mainos luettelon neljännellä mainossivulla.



[i] Esim. Kotiliesi, n:o 13, 1928, 467; Forum. Kulttuurijulkaisu, n:ot 2, 4, 5-10, 1936, ensimmäinen sisäsivu; Omin käsin, n:o 2, 1945, 20; Taidehalli – Konsthallen. Suomen Taiteilijain LIII vuosinäyttely – Finska Konstnärernas LIII årsutställning 15.III-30.III 1947, 5. sisäsivu.

[ii] Taidehalli – Konsthallen. Hannes Autere – Taidekudontatoimisto – Olga Nordström. Helsinki 1931 [14.2. alkaen].

[iii] Veikko Holmin lähete Maataloushallitukselle 1.6.1932. KA, Maataloushallituksen arkisto. Saapuneet asiakirjat 1932, Dn:o 372 [Liitteenä lähetettyä matkakertomusta asiakirjassa ei kuitenkaan ole]; International Art Center of Roerich Museum, in cooperation with The Finnish Roerich Association. First Exhibition of Finnish Art – Crafts under the distinguished patronage of His Excellency, Axel L. Astrom, Minister of Finland to The United States, April 9th to 27th, 1932. New York.


[i] Värjäämötiedon antoi 3.3.2017 Riitta Helander, Espoo. Helanderin äiti Martta Side oli värjäämön työnjohtaja.

[ii] Käsityötilasto vuonna 1934 – Hantverksstatistik år 1934 – Statistique des Arts et métiers en Finlande année 1934. Suomen Virallinen Tilasto – Finlands Officiella Statistik, XVIII B. Helsinki 1936, 47; http://www.doria.fi/handle/10024/103584. Viitattu 2.2.2017.

[iii] Keski-Karhu, Herman, Iisakki Pietilä ja muita kangaspuidentekijöitä Lapin pitäjässä (Tl.). Kotiteollisuus – Kotoisen kätevyyden ja yritteliäisyyden edistäjä, n:o 6, 1941, 69-70; Hilkka Pakkanen, Veikko Pakkaselle kertoman mukaan, 1960-1980.

[iv] Hilkka Pakkanen, Veikko Pakkaselle kertoman mukaan, 1960-1980; lankanäytteet, SKM, kokoelma Taidekudonta.


[i] Taidekudonnan joulujuhla 1930-luvun alussa, henkilökuntavalokuva. SKM, kokoelma Taidekudonta; Hilkka Pakkanen, Veikko Pakkaselle kertoman mukaan, 1960-1980.


[i] PRH Rn:o 60.997.

[ii] Huonekalukankaan tarkka määrä oli 476 m. Eduskunnan arkisto, Helsinki [EA]. Rakennustoimikunnan saamat tarjoukset ja kustannuslaskelmat 1930. Taidekudontatoimisto A. Holmin tarjous 12.5.1930; Rakennustoimikunnan hankintasopimukset ja laskujäljennökset 1930. Taidekudontatoimisto A. Holmin laskut 17.5., 30.9. ja 13.11.1930; Hakala-Zilliacus, Liisa-Maria, Suomen Eduskuntatalo. Kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio. Helsinki 2002, Liite 4. Muita huonetiloja Eduskuntatalossa, 459-460. Verhokankaiden määrästä on maininta artikkelissa Taidekudonta – suomalainen kotiteollisuusliike, jolla on asiakkaita ympäri maailman. Forum. Kulttuurijulkaisu, n:o 9-10, 1936, 69.

[iii] Keiden rakentama ja mistä aineista Eduskuntatalo on? Suuri osa Suomen eri alojen liikkeitä on siihen valmistanut parastansa. Uusi Suomi, 1.2.1931, n:o 31, 11-12; Eduskuntatalon rakentajia. Ajan Sana, 2.2.1931, n:o 26, 5.

[iv] Kotiteollisuus – Kotoisen kätevyyden ja yritteliäisyyden edistäjä, n:o 3, 1939, 37; Taidekudonta – suomalainen kotiteollisuusliike, jolla on asiakkaita ympäri maailman. Forum. Kulttuurijulkaisu, n:o 9-10, 1936, 69-70.

[v] Kotiemme sisustamisessa… Uusi Suomi, 1.2.1931, n:o 31, 12; sama artikkelimuotoinen ilmoitus myös Ajan Sana, 2.2.1931, n:o 26, 4; Omin käsin, n:o 2, 1945, 21; Hilkka Pakkanen, Veikko Pakkaselle kertoman mukaan, 1960-1980.

[vi] Kotiemme sisustamisessa… Uusi Suomi, n:o 31, 1.2.1931, 12; sama, Ajan Sana, n:o 26, 2.2.1931, 4.

[vii] Ulla Vapaavuoren tiedonanto 20.3.2017.

[viii] Kotiliesi, n:o 13, 1928, 467; sama, n:o 18, 1928, 635; Helsingin puhelinluettelo 1931; sama, 1935; Hilkka Pakkasen tiedonanto, 1970-luku.

 

 



[i] Taidekudonta, Anna Holmin allekirjoittama työtodistus taidekutoja Hilkka Pakkaselle 1956. Suomen käsityön museo, Jyväskylä [SKM], kokoelma Taidekudonta. Hilkka Pakkanen o.s. Pohjalainen asui ja työskenteli Terijoen Kuokkalassa Karjalankannaksella 1936-1939. Veikko Pakkanen, tiedonanto 7.1.2017.

[ii] Patentti- ja rekisterihallitus, Helsinki. Lakanneet yritykset, Rn:o 60.997 [jäljempänä PRH Rn:o 60.997]; virre.prh.fi/yrityshaku/lakanneet. Viitattu 6.2.2017.

[iii] http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/matrikkelit/1900_1907/YM1907.pdf , Holm, Veikko. Viitattu 7.1.2017; Veikko Holmin matkaselostus Maataloushallitukselle 1.6.1932. Yksityiskokoelma, Espoo. Kansallisarkiston [KA] Maataloushallituksen arkistossa on tallella ainoastaan matkaselostuksen lähete. KA, Maataloushallituksen arkisto. Saapuneet asiakirjat 1932, Dn:o 372.


[i] Suomen Eduskuntatalo. Toimittaneet Väinö Hakkila, J.S. Sirén ja H.J. Viherjuuri. Helsinki 1938, 92, 94.

[ii] Keiden rakentama ja mistä aineista Eduskuntatalo on? Suuri osa Suomen eri alojen liikkeitä on siihen valmistanut parastansa. Uusi Suomi, 1.2.1931, n:o 31, 11-12; Eduskuntatalon rakentajia. Ajan Sana, 2.2.1931, n:o 26, 5.


[i] Suomen Eduskuntatalo. Toimittaneet Väinö Hakkila, J.S. Sirén ja H.J. Viherjuuri. Helsinki 1938, 92, 94.

[ii] Keiden rakentama ja mistä aineista Eduskuntatalo on? Suuri osa Suomen eri alojen liikkeitä on siihen valmistanut parastansa. Uusi Suomi, 1.2.1931, n:o 31, 11-12; Eduskuntatalon rakentajia. Ajan Sana, 2.2.1931, n:o 26, 5.

 

5 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi