Näyttelyiden taustavoimat: Leena Niiranen

Kirjoitettu | 04.04.2017 | Ei kommentoitu

 

Museon tilapäisen tekstiilikonservaattori Leena Niirasen, kädet ovat olleet ahkerassa käytössä Konservointikeskuksessa niin tänä kuin viime vuonnakin. Leena on ollut isolta osalta vastuussa Kansallispukukeskuksen mallipukukokoelman huollosta ja konservoinnista näyttelykuntoon.

 

Juuri tällä hetkellä Leenalla on työn alla Sysmän ja Luhangan naisten puvun paidan, esiliinan ja hartiahuivin konservointipesu näyttelyä varten. Konservointipesu suoritetaan tasona isossa pesualtaassa. Kuvassa näkyvät nimenomaiset vaatekappaleet konservointipesun huuhteluvaiheessa. Pesuallas on niin iso, että pesuun mahtuu samalla kertaa paita, esiliina ja hartiahuivi. Kuva: Päivi Turkia.

Juuri tällä hetkellä Leenalla on työn alla Sysmän ja Luhangan naisten puvun paidan, esiliinan ja hartiahuivin konservointipesu näyttelyä varten. Konservointipesu suoritetaan tasona isossa pesualtaassa. Kuvassa näkyvät nimenomaiset vaatekappaleet konservointipesun huuhteluvaiheessa. Pesuallas on niin iso, että pesuun mahtuu samalla kertaa paita, esiliina ja hartiahuivi. Kuva: Päivi Turkia.

Leena teki pienenä mielellään käsitöitä, mutta kädentaidot unohtuivat hetkeksi lukioaikoina. Lukion jälkeisten sisustusalan opintojen jälkeen hän kuitenkin kiinnostui uudestaan erilaisista tekstiilitekniikoista ja kankaiden kuvioinneista ja Leena lähti opiskelemaan tekstiilialaa. Uusien tuotteiden valmistus ja suunnittelu ei kuitenkaan tuntunut omalta tekstiilisuunnitteluopintojen aikana. ”Silloinen luokkakaverini toimi sitten minulle ”uraohjaajana” ja ehdotti tekstiilikonservaattorin opintoja. En ollut tiennyt tekstiilikonservaattorin ammatista aiemmin, mutta kiinnostuin heti ajatuksesta päästä työskentelemään vanhojen tekstiilien säilyttämisen, huollon ja kunnostamisen parissa”, Leena kertoo.

 

Metropolian Ammattikorkeakoulun tekstiilikonservointiopintoihin otetaan uusia opiskelijoita joka neljäs vuosi, joten Leenakin joutui kolme vuotta odottamaan mahdollisuutta suuntautua haluamalleen alalle. Välivuodet eivät kuitenkaan menneet hukkaan, sillä Leena päätti syventää tekstiilitietämystään Jyväskylässä opiskelemalla vaatetusalaa ja päätyi harjoittelun kautta tutustumaan tekstiilikonservaattorin käytännöntyöhön Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa. ”Tämä oli loistava mahdollisuus, koska halu hakea tekstiilikonservaattorin opintoihin varmistui käytännön tekemisen kautta”, Leena muistelee.

 

Paitojen, esiliinojen ja huivien lisäksi Leena on konservointipessyt useita tykkimyssyn pitsejä. Yli 30 pitsiä on puhdistettu hellävaraisella liotuspesulla. Kuva: Anne Vesanto.

Paitojen, esiliinojen ja huivien lisäksi Leena on konservointipessyt useita tykkimyssyn pitsejä. Yli 30 pitsiä on puhdistettu hellävaraisella liotuspesulla. Kuva: Anne Vesanto.

Mallipukukokoelma huollossa ja konservoinnissa konservointipesulla on iso rooli. Leenan päätyötehtäviin on kuulunut pukujen valkoisten osien pesu. Kankaat ovat voineet kellastua ajan saatossa tai niissä on ollut käytöstä aiheutuneita erilaisia tahroja. Pestyt puvut on ripustettu rekkeihin odottamaan näyttelynrakennusvaihetta. Kuva: Leena Niiranen.

Mallipukukokoelma huollossa ja konservoinnissa konservointipesulla on iso rooli. Leenan päätyötehtäviin on kuulunut pukujen valkoisten osien pesu. Kankaat ovat voineet kellastua ajan saatossa tai niissä on ollut käytöstä aiheutuneita erilaisia tahroja. Pestyt puvut on ripustettu rekkeihin odottamaan näyttelynrakennusvaihetta. Kuva: Leena Niiranen.

 

Konservointi tekee tiivistä yhteistyötä luetteloinnin kanssa. Blogissa aiemmin esitelty Sari Perhonen-Pirttiniemi lähetti kansallispukujen luetteloinnin yhteydessä huoltoa tai konservointia vaativia esineitä Leenan käsittelyyn. Kahtena edelliskesänä näyttelyä varten on konservoitu yhteensä noin 230 kansallispuvun osaa. Näiden päälle tulevat vielä tällä hetkellä konservoinnissa olevat esineet, joten yhteensä näyttelyä varten tullaan konservoimaan ainakin 250 tekstiiliä. Konservoitavan materiaalin suuri määrä aiheuttaa myös välillä hankaluuksia. ”Vaikka Konservointikeskuksella on hyvänkokoiset konservointitilat, mallipukukokoelman huolto ja konservointi näyttelyyn on tarkoittanut kymmenittäin isoja pukulaatikoita ja paljon ripustustilaa näyttelyä varten pestyille esineille. Esineitä on tällä hetkellä viidessä pienemmässä rekissä, joihin mahtuu noin 15 riittävän väljästi ripustettua kansallispuvun osaa ja yhdessä isommassa noin 50”, Leena selittää.

 

Tulevalta Suomalainen kansallispuku -näyttelyltä Leena odottaa eniten ihan kansallispukujen näkemistä koko komeudessaan. ”On harvinaista, että yhtä aikaa on näytteillä näin laaja määrä kansallispukuja. Näyttely on aivan mahtava tilaisuus päästä tutustumaan eri pukuihin ja tarkastelemaan niistä löytyviä eroja ja samankaltaisuuksia”, Leena kertoo.

 

Leena pohtii usein konservoitavan esineen tai tekstiilin tekotapaa. Kansallispukuja konservoidessa hän on kiinnittänyt huomiota pukujen kaavoitukseen. ”Kankaita on hyödynnetty nykyisin käytössä olevan ekologisen Zero Waste -tyyppisen leikkuujätteettömän ajattelun mukaisesti. Kankaiden tarkka käyttö kansallispuvun osien suunnittelussa on ollut kuitenkin luontainen tapa. Puvut herättävät mielessäni paljon ideoita myös uusien vaatteiden suunnitteluun”, Leena pohtii. ”Lisäksi puvuissa on mahtavat yksityiskohdat. Niistä löytyy siististi ja tarkkaan käsin ommeltuja saumoja, hyvin pienillä pistoilla tehtyjä kirjontakoristeita, upeita reikäommel- ja revinnäiskoristeita, kauniisti laskostuvia körttejä ja paljon muuta”, hän jatkaa.

 

Kansallispukujen kirjo viehättää Leenaa. Pukulaatikoita läpikäydessään hän on ihastellut samoista vaatekappaleista tehtyjä erilaisia toteutuksia. Esimerkiksi liiveistä löytyy lyhyttä, pitkää tai keskipitkää mallia, takana olevalla koristeellisella körtillä tai ilman. Liivikankaana voi olla yksivärinen, yksivärinen kuvioon kudottu tai ihana monivärinen raita- tai flammukangas.

 

Mieleenpainuvia hetkiä Leenan museouralta löytyy. ”Työvuoteni museoalalla eivät ole vielä kovin pitkät, kuitenkin asia, joka minulle tulee aika ajoin mieleen ja saa minut hymyilemään, on harjoitteluajoilta täällä Konservointikeskuksessa ennen opintojen aloitusta. Korjasin yhden maton kulmassa ollutta sidosvauriota. Oli ihana nähdä, kun uusien loimilankojen lisäys katkenneiden tilalle sai pikkuhiljaa maton kudelangat takaisin omille paikoilleen. Pujotus pujotukselta matosta tuli jälkeen käyttökuntoinen. Muistan miettineeni tuolloin – Ihanaa, voiko tällaistakin tehdä työksi”, Leena nauraa.

 

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, valmistautuu museo Suomalainen kansallispuku –näyttelyyn, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää ja mikäpä sen paremmin mahdollistaisi kuin henkilökunnan esittely osana Suomalainen kansallispuku –näyttelyn suunnittelua ja rakentamista. Näyttelyn toteuttaminen vaatii usean, ehkä monen mielestä yllättävänkin monen, henkilön panostuksen.

 

Teksti: Sari Koskinen

4 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi