Näyttelyiden taustavoimat: Laura Korhonen

Kirjoitettu | 21.03.2017 | Ei kommentoitu

Kukapa tietäisi tulla museon näyttelyihin, mikäli niistä ei kerrottaisi maailmalle. Amanuenssi Laura Korhonen vastaakin siitä, että näyttelyt löytävät tiensä niin median kun kävijän muistiin.

dav

Laura Korhonen työhuoneessaan. Kuva: Sari Koskinen

Tällä hetkellä näyttelysuunnittelussa on meneillään Lauran kohdalla näyttelyn tiedotuksen ja markkinoinnin suunnittelua. ”Pukeutuminen on ollut ja on olennainen osa taistelussa suomalaista kylmää ilmastoa vastaan. On kiinnostavaa miettiä, miten siitä voisi kertoa yleisölle,” Laura kuvailee.

Äidinmaidossa käsityökiinnostuksen imenyt Laura, on ollut aina kiinnostunut käsillä tekemisestä. Pienenä tyttönä hän ompeli mm. nukenvaatteita, mutta nykyään lähinnä remontoi kotia ja korjaa vaatteita tai rikkimenneitä tavaroita. ”On kiva kuulla, kun poikani toteaa ”äiti, eikös tämän voikin vielä korjata”,” Laura kertoo.

Laura lähti opiskelemaan taidehistoriaa Jyväskylän yliopistoon, koska hän halusi opiskella itseään kiinnostavia aiheita, humanismia, kieliä, kulttuuria ja taidetta. Pikku hiljaa museoiden veto kasvoi ja Laura teki kaikki kesätyönsä museoissa. ”Erikoisin paikka oli Päämajamuseo Mikkelissä, missä olisi riittänyt lipunmyynti ja satunnainen opastus ryhmille, mutta halusin opastaa jokaisen kävijän, koska halusin kontaktoida kaikkien kanssa ja kertoa tarinoita Päämajasta. Opettelin siis kunniamerkit, kaulusmerkit, Suomen sodat ja marsalkan hevosten nimet.  Sosiaalisuus sekä kiinnostus ihmisiin ja tarinoihin on haitannut myöhemminkin elämääni. Kun se yhdistetään museoinnostukseen, on tuloksena suorastaan ympäristöhaitta,” Laura naureskelee.

Laura kertoo olevansa hyvin ulospäin suuntautunut ja siksi päätyikin tiedotukseen ja markkinointiin työurallaan. ”En kerta kaikkiaan pysty istumaan luettelointihuoneessa varttia kauempaa, en ainakaan hiljaa. Arvostan ihmisiä, jotka pysyvät rauhallisina huoneissaan useita tunteja, luetteloimassa, hoitamassa kokoelmia ja arkistoa tai käsittelemässä valokuvia ja dokumentteja erilaisilla tietokoneohjelmilla!” hän huudahtaa. Museoalassa hauskimmaksi hän kertoo tarinoiden kertomisen eri välinein. Laura kokee mielekkääksi olla pienenä toimijana mukana välittämässä eteenpäin suomalaista kulttuuriperintöä.

Tulevalta Suomalainen kansallispuku -näyttelyltä Laura odottaa eniten juuri pukujen näkemistä. Käsintehdyssä puvussa on runsain mitoin upeita yksityiskohtia sekä hehkuvia värejä ja materiaaleja, joista yhdessä syntyy näyttävä kokonaisuus. Näyttelyssä pääseekin ihastelemaan sitä suomalaista taitoa ja osaamista ja oppii arvostamaan kaikkia niitä tunteja, joita puvun valmistamiseen tarvitaan. Hän toivookin, että osaa kertoa yleisölle millaisia aarteita ja tarinoita puvuista on koottu tulevaan näyttelyyn. ”Usein juuri puhuttelevien lauseiden tai pointtien keksiminen ja muotoileminen yleisölle on vaikeinta ja hauskinta yhtäaikaa”, kuvailee Laura työnkuvaansa.

Itse hän kokee, että kansallispukujen käyttäminen on koko kehossa tuntuvaa meditaatiota. ”Puku on niin painava ja erilainen farkkuihin tai verkkareihin verrattuna, että sitä on kannettava arvokkaasti. Kun kansallispukuun pukeutuu, voi käyttää koko kehoaan, tuntea sen joka solullaan. Suorastaan kehomeditaatiota. Tunnen itseni erittäin naiselliseksi ja seksikkääksi se yllä.  Ei ole turha sanonta, että ”puku tekee miehen”. Se tekee naisenkin,” Laura avaa ajatustaan.

Hauskimmat sattumukset Laura muistaa käyneen ennen Suomen käsityön museon uraansa. ”Kerran ihmettelin, kun pieni poika kuiskutteli ja nauroi äidilleen jotakin kesken opastuksen, minua osoitellen. Älysin, että kesähousujen löysähkö vetskari oli valunut auki, mutta koetin olla kuin en olisi huomannut pojan ilveilyä. Liikehdin sulavasti näyttelypömpelin takaa samalla toisella kädellä harhautusliikettä tehden, pyysin ryhmää tarkastelemaan jotakin yksityiskohtaa ja toisella kädellä vedin vetskarin kiinni huomaamattomasti sadasosasekunnissa. Pojan ilme oli näkemisen arvoinen. Niitä kesähousuja en enää käyttänyt töissä”, Laura nauraa.

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, valmistautuu museo Suomalainen kansallispuku –näyttelyyn, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää ja mikäpä sen paremmin mahdollistaisi kuin henkilökunnan esittely osana Suomalainen kansallispuku –näyttelyn suunnittelua ja rakentamista. Näyttelyn toteuttaminen vaatii usean, ehkä monen mielestä yllättävänkin monen, henkilön panostuksen.

 

Teksti: Sari Koskinen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi