Näyttelyiden taustavoimat: Mikko Oikari

Kirjoitettu | 07.03.2017 | Kommentit poissa käytöstä

Esiin astelee tänään museon intendentti Mikko Oikari, jota on osaltaan kiittäminen museon upeista näyttelykokonaisuuksista. Mikon työnkuvaa kuuluu kaikkea laidasta laitaan, mikä vaan on näyttelyn toteuttamisen kannalta oleellista. Hän on myös yksi museon tekniikkataikureista, joka saa museon median pörräämään.

Mikko oli mukana pystyttämässä Pinnalla-näyttelyä myös muualle Suomeen.

Mikko oli mukana pystyttämässä Pinnalla-näyttelyä myös muualle Suomeen.

Mikko päätyi museoalalle muutaman mutkan kautta. Hän oli kesätöissä pienessä kotiseutumuseossa ja omien sanojensa mukaan hakeutui yliopistoon opiskelemaan museoaineita koska ”ei paremmasta tiennyt”. Valmistuminen lama-aikaan kuitenkin ajoi kaupallisten opintojen pariin ja Mikko työskentelikin metallialalla teollisuuslasereiden ja vesisuihkuleikkauksen maailmassa melkein viisi vuotta. ”Kun Suomen käsityön museossa avautui oman alan työpaikka, vaimoni kehotti minua hakemaan sitä. No, vaimoa pitää totella ja hyvinhän asiassa kävi silläkin kertaa,” naureskelee Mikko.

Juuri nyt työn alla Mikolla ja näyttelytiimillä on Suomalainen kansallispuku –näyttelyn tarinarakennus ja se kuinka tarina välitetään yleisölle eri kävijäryhmät huomioiden. Pohdinnassa on, minkälaisia kanavia, välineitä tai rakenteita siihen tarvitaan ja kuinka ne toteutetaan. Suomi 100 –juhlavuoden näyttelystä halutaan tehdä hyvin erilainen kuin museon muut aiemmat näyttelyt. ”Meitä onnisti, kun Jyväskylän kaupunginteatterin lavastajakonkari Karmo Mende lupautui suunnittelemaan näyttelyn arkkitehtuurin. Hänellä on tosi raikkaita ja elämyksellisiä ideoita näyttelyn toteutukseen,” Oikari lupailee.

Mikko tunnustautuu noviisiksi kansallispukujen parissa, mutta huokaisee helpotuksesta siinä, että näyttelyn sisällöntuottajat ovat asiassaan Suomen huippuja. Tulevalta näyttelyltä hän toivoo, että kävijät aistisivat näyttelystä sen suuren ammattitaidon ja tietämyksen, mikä tekijöillä on, vaikka esille tuleva informaatio on tiivistä ja yksinkertaistettua, jäävuoren huippua. Eniten hän odottaa uudelta näyttelyltä värikkyyttä, runsautta, helppoutta sekä kevyttä ja iloista tunnelmaa. Kansallispukujen käyttö Suomessa on melko vähäistä ja puvun hankintaa arastellaan. Varsinkin nuoremman ikäpolven parissa yhteyttä kansallispukuun ja sen käyttöön ei oikein löydy. Oikari toivookin, että näyttelyn kävijät innostuisivat uudelleen kansallispukujen käytöstä tai jopa hankkimaan sellaisen itselleen. ” Olisi hienoa olla osasyyllinen suuren kansallispukubuumin syntyyn.”

Puvuista koostuvan näyttelyn toteuttaminen ei aina ole kuitenkaan helppoa. Syksystä 2015 asti vireillä ollut kansallispuvuille sopivien mallinukkien etsiminen ja hankkiminen osoittautui paljon isommaksi ja pitemmäksi prosessiksi kuin alun perin kaavailtiin. Projekti jatkuu osin edelleen. Kansallispuku aiheena on myös niin laaja, että siitä tekisi useammankin näyttelyn keskittyen aina eri osa-alueisiin, joten aiheen rajaus yhteen näyttelyyn ja epäoleellisen karsiminen on teettänyt ja teettää edelleen töitä.

Keskusteluja käydään myös näyttelyn välittämästä sanomasta. Tällä hetkellä kansallispukujen käyttäjien keskuudessa keskustellaan paljon muun muassa pukujen sekakäytöstä. Eli eri alueiden kansallispukujen osia yhdistellään vapaasti keskenään. Mikko itse henkilökohtaisesti kannattaa pukujen tai niiden osien käyttöä vaikka ihan arjessa eläessä. Suomen käsityön museon ja Suomen kansallispukukeskuksen tehtävä on kuitenkin tallettaa, tutkia ja esitellä kansallispukutietoutta ja siksi näyttelyssä tullaan esittelemään kansallispukuneuvoston tarkistamia kansallispukuja ja niiden valmistukseen liittyviä erikoistekniikoita.

Mikä niissä kansallispuvuissa sitten oikein viehättää? ”Kansallispuvut ovat vähän kuin madonreikä aika-avaruudessa. Ne yllä aistii, miltä on tuntunut liikkua juhla-asussa 1800-luvulla. Samoin pukujen värikkyys ja niihin liittyvä sanaton viestintä viehättävät minua. Puvut kertovat käyttäjänsä sukujuurista, arvomaailmasta ja jopa varallisuudesta, jolla sinänsä ei tänä päivänä enää onneksi ole merkitystä, ” Mikko maalailee. Puvuissa näkyy myös valmistukseen käytetty taito, aika ja aidot materiaalit. Mikko haluaisi vähän harata kansallispuvuissa vaadittua käsin ompelua vastaan kun ompelukoneetkin on keksitty. Oikari tietää astelevansa aiheessa vaarallisilla vesillä ja tietää saavansa kyllä perustelut käsin ompelun puolesta kollegoiltansa aina tarvittaessa.

Mikko muistaa myös menneiltä vuosilta yhden kansallispukuaiheisen sattumuksenkin. ”Minun piti pukea ylleni Askolan miehen puku. Pitkä sarkatakki oli kuuma ja farkkuihin tottuneena säämiskähousut olivat löysät väärästä kohtaa ja tiukat samoin oudosta paikasta. Se vielä menetteli, mutta päivän mittaan yllättävän moni asiakas hiplasi reisiäni. Nuorta miestä tuo punastutti, mutta nyt vuosien jälkeen päivää muistelee lämmöllä, muttei vielä kuitenkaan kaipauksella,” Mikko muistelee.

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, valmistautuu museo Suomalainen kansallispuku –näyttelyyn, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi avaamme yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää ja mikäpä sen paremmin mahdollistaisi kuin henkilökunnan esittely osana Suomalainen kansallispuku –näyttelyn suunnittelua ja rakentamista. Näyttelyn toteuttaminen vaatii usean, ehkä monen mielestä yllättävänkin monen, henkilön panostuksen.

 

Teksti: Sari Koskinen

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.