Miten niitä sileitä pellavaliinoja oikein tehdään?

Kirjoitettu | 23.02.2017 | Ei kommentoitu

Dora Jung -näyttelyn avauduttua museon infosta tultiin kyselemään, miten ihmeessä kolmannen kerroksen pellavaliinat on saatu niin sileiksi. Ei kai silittämällä kuitenkaan?

No, minäpä kerron. Yli kahdeksankymmenen isohkon pellavaliinan oikaisun jälkeen voin tehdä sen kohtalaisen syvällä rintaäänellä.

Pellavaliinoja ei museoissa silitetä tai mankeloida. Silitysrauta haurastuttaa herkkiä kuituja ja mankelointi aiheuttaa pahimmillaan pysyviä vaurioita taitteisiin.

Tästä lähdettiin: nämä liinat eivät ole ihan paraatikunnossa. Kuva: Mikko Oikari

Tästä lähdettiin: nämä liinat eivät ole ihan paraatikunnossa. Kuva: Mikko Oikari

Tarvitaan vain vettä, imupaperia, lasilevyjä, painoja ja niin iso teräsallas, että pellavaliina sopii sinne levitettynä. Harvalla kun kotioloissa on teräsaltaita, niin saman asian ajaa mikä tahansa vedenkestävä sileä taso tai muovilla päällystetty taso. Museoissa käytetään Melinex- (tai Mylar-)muovia, joka on polyesteriä.

Ensin liina kastellaan läpikotaisin. Liina levitetään terästasolle märkänä lankasuoraan ja kulmat oiotaan. Damastiliinojen upea kiilto pääsee oikeuksiinsa, kun liina laitetaan tasolle oikea puoli alaspäin. Jos kankaassa on kirjontaa, kangas kannattaa laittaa tasolle nurja puoli alaspäin (testaa värinpitävyys ennen kastelua!). Liinan reunat peitetään imupaperiliuskoilla ja niiden päälle asetetaan lasilevyt ja painot. Kulmien kanssa kannattaa tässä vaiheessa olla erityisen tarkkana! Vesi imeytetään liinasta pesusienellä kohtisuoraan painelemalla ja/tai froteepyyhkeillä. Lopuksi kannattaa tarkistaa, että liinaan ei ole jäänyt ilmakuplia – ne näkyvät valmiissa liinassa ikävästi kupruina.

Onneksi kaikkea ei tarvinnut tehdä yksin, vaan poliitikot kävivät parina päivänä auttamassa. Kaupunginvaltuuston jäsen Tuija Mäkinen oikomassa Dora Jungin suunnittelemaa Timmer-liinaa.Kuva: Pirkko Jokela

Onneksi kaikkea ei tarvinnut tehdä yksin, vaan poliitikot kävivät parina päivänä auttamassa. Kaupunginvaltuuston jäsen Tuija Mäkinen oikomassa Dora Jungin suunnittelemaa Timmer-liinaa. Kuva: Pirkko Jokela

 

Dora Jungin suunnittelema Perhonen-liina oiottuna kuivumassa teräsaltaassa. Kuva: Anne Vesanto

Dora Jungin suunnittelema Perhonen-liina oiottuna kuivumassa teräsaltaassa. Kuva: Anne Vesanto

Liinan annetaan kuivua rauhassa itsekseen. Painot, lasilevyt ja imupaperit poistetaan ja voilà – sinulla on hohtavan kiiltävä, rapsakan uudentuntuinen pellavaliina! Upean sileää lopputulosta ei kannata nyt pilata taittelemalla, vaan liina kääritään huolellisesti oikea puoli ylöspäin riittävän leveän pahvirullan päälle puuvillanauhoilla kiinnitettynä odottelemaan seuraavaa juhlatilaisuutta.

Oiottuja liinoja odottamassa kuljetusta Konservointikeskuksesta näyttelyyn. Kuva: Pirkko Jokela

Oiottuja liinoja odottamassa kuljetusta Konservointikeskuksesta näyttelyyn. Kuva: Pirkko Jokela

Pienet liinat on helppo oikaista vaikkapa tiskipöydän teräslevyllä. Toinen – työläämpi, – vaihtoehto on pingottaa ne nuppineulojen avulla muovilla päällystetyllä pehmeälle levylle. Konservointikeskuksessa käytetään halltex-levyjä.

Dora Jungin Ruusu-tabletin oikaisu nuppineuloilla pingottamalla. Kuva: Anne Vesanto

Dora Jungin Ruusu-tabletin oikaisu nuppineuloilla pingottamalla. Kuva: Anne Vesanto

Dora Jungin Tampellalle suunnittelemia pellavaliinoja paraatikunnossa. Kuva: Anne Vesanto

Dora Jungin Tampellalle suunnittelemia pellavaliinoja paraatikunnossa. Kuva: Anne Vesanto

Lisätietoa vanhojen pellavaliinojen säilytyksestä ja hoidosta löytyy Konservointikeskuksen sivuilta.

Pitkiä pellavia!

 

Teksti: Pirkko Jokela. 

Pirkko toimi projektityöntekijänä Konservointikeskuksessa 22.8.2016-17.2.2017

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi