Näyttelyiden taustavoimat: Marja Liisa Väisänen

Kirjoitettu | 25.01.2017 | Ei kommentoitu

Suomen juhliessa 100-vuotista taivaltaan, valmistautuu museo Suomalainen kansallispuku –näyttelyyn, joka on osa Suomi 100 –juhlavuoden virallista ohjelmaa. Juhlavuoden kunniaksi ajattelimme avata yleisölle hiukan enemmän museolaisten työelämää ja mikäpä sen paremmin mahdollistaisi kuin henkilökunnan esittelyn osana Suomalainen kansallispuku –näyttelyn suunnittelua ja rakentamista. Näyttelyn toteuttaminen vaatii usean, ehkä monen mielestä yllättävänkin monen, henkilön panostuksen.

Pitkin vuotta esittelemme koko museon henkilökunnan, joten kannattaa seurata museon blogia.

Ensimmäisenä nostetaan esille Suomen kansallispukukeskuksen amanuenssi, toinen Suomalainen kansallispuku –näyttelyn eteenpäin vievistä voimista, Marja Liisa Väisänen.

ml-kuva

Marja Liisa toimi pukunäytöksen kuuluttajana Kansallispuvun juhlapäivässä vuonna 2015.

Marja Liisa on ollut mukana Suomen kansallispukukeskuksen toiminnassa sen alkulähteiltä saakka. Opiskellessaan Jyväskylän yliopistossa, hän teki monenlaisia töitä Suomen käsityön museolla. Kun kipinä Suomen kansallispukukeskuksen perustamiseen syttyi, siirtyi hän tekemään töitään sinne. Marja Liisa ehti tehdä monipuolisesti erilaisia toimenkuvia ”kansiksessa”, kuten Suomen kansallispukukeskuksesta puhutaan, ennen kuin hänet vakinaistettiin vuonna 2003. Kansallispukujen esikuvat 1700- ja 1800-luvulla käytetyt kansan juhlavaatteet ja niihin liittyvät historia, ihanteet ja uskomukset, ovat Väisäsen mielestä valtavan mielenkiintoisia ja siirtyvät tähän päivään kansallispukujen kautta.

Tällä hetkellä Marja Liisa suunnittelee käsikirjoitusta Suomalainen kansallispuku –näyttelyyn yhdessä muun työryhmän kanssa. Tämä pitää sisällään kokouksia näyttelyarkkitehdin kanssa esillepanon suunnittelussa, näyttelyyn tulevien pukujen valintaa ja niiden huoltoon laittaminen. Näyttelyt, joissa on paljon vaatteita ja pukuja esillä, vaativat luonnollisesti myös nukkeja, joiden päälle puvut puetaan. Kansallispukunäyttelyä varten tilattiin paljon uusia mallinukkeja, joiden valintaan käytettiin tarkkaa harkintaa. Myös näyttelyyn liittyvä oheisohjelma pitää suunnitella jo nyt yhdessä museolehtorin kanssa, samoin näyttelyn markkinointia pohditaan yhdessä tiedottajien kanssa. Tätä näyttelyä edeltää iso pukukokoelman luettelointityö, johon liittyy myös kansallispukujen valmistamiseen liittyvien tekniikoiden tallennustyötä, jossa Marja Liisa on myös mukana.

”Odotan sitä, että näyttely tarjoaisi kaikille kävijöille jotakin, olit sitten kansallispukuharrastaja, valmistuksen ammattilainen tai ihan muuten vain kansallispuvuista kiinnostunut ja mikä parasta, et ollenkaan asiasta kiinnostunut. Toivon, että mahdollisimman moni halukas pääsisi tutustumaan näyttelyyn ja saisimme yhä useampia ihmisiä kiinnostumaan kansallispuvuista”, kuvailee Marja Liisa odotuksiaan tulevalta näyttelyltä.

Marja Liisan mukaan vaikeinta kansallispukunäyttelyn tekemisessä on valinnat. Kansallispuvuista ei voi kertoa kaikkea yhden näyttelyn avulla, eikä kaikkia pukuja saada mahtumaan esille. ”Ikävä kyllä jokainen kävijä ei voi löytää sitä omaa kansallispukuaan näyttelystä. Mutta runsaasti pukuja tulee esille, sen voin luvata.”

Kansallispukujen parissa tehdään paljon yhteistyötä Pohjoismaiden kesken. Suomen kansallispukukeskuksen henkilökunta matkustelee tarpeen mukaan tapaamiseen Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan. Niinpä ruotsin kielestä on hurjasti hyötyä, mutta aina kommelluksiltakaan ei vältytä: ”Olimme Norjassa Pohjoismaisessa kansallispukuseminaarissa. Keskustelukielenä siellä on ruotsi ja ennen kuin viikon aikana tottuu puhumaan edes kohtalaista ruotsia, niin alkuviikkoon mahtuu aina monia kömmähdyksiä, kuten ”Tack” ja ”Grattis” saattavat mennä sekaisin.”

 

Teksti: Sari Koskinen

3 henkilöä tykkää

Kommentit

Kommentoi