Kivoja kohtaamisia ja pimeetä toimintaa

Kirjoitettu | 16.11.2016 | Kommentit poissa käytöstä

Keski-Suomen näkövammaisten 60-vuotisjuhlavuosi 2016

Keski-Suomen näkövammaisten juhlavuosi lähestyy loppuaan. Juhlavuoden aikana jäsenet ovat jalkautuneet Eeronkadun toimitiloistaan Jyväskylän keskustaan kertomaan toiminnoistaan. Kävelykadulla ja Suomen käsityön museossa on järjestetty toimintaa heinäkuusta ja syyskuussa. Tulossa on vielä sokeainviikon Pimé Café 18.–19.11.

Mitä noi tekee?

Jyväskylän kesän aikaan Mitä noi tekee –tapahtuman yhteydessä näkövammaiset kertoivat ohikulkijoille opaskoirista ja niiden kanssa toimimisesta. Moniin kiinnostaviin kysymyksiin saatiin vastauksia ja muutama käytännön asiakin tuli selväksi. Opaskoira on töissä, kun sillä on valjaat ja tavallisen hihna kanssa se on vapaalla. Muistutettiin myös tärkeästä säännöstä: töissä olevaa koiraa ei saa silittää. Faktat ja lähes fiktiiviseltä kuulostavat tarinat kiinnostivat ihmisiä. Näkövammaiset kertoivat kuinka heidän koiralleen neuvottiin kulkureittiä, kun he olivat kysyneet neuvoa.  Miltähän sinusta tuntuisi jos vaikka pyörällesi neuvottaisiin kulkureittiä kohteeseen sinun itsesi sijaan. Kävelykadulla kerrottiin myös opaskoirakoulutuksesta Suomessa.

??????????????????????

Kohtaamisia kävelykadulla Jyväskylän kesän aikana. Timo ja Hippo-koira. Huomaathan Hippo ei ole juuri työtehtävässä, sillä valjaat ovat Timon kädessä.

Kohtaamisia kävelykadulla Jyväskylän kesän aikana.  Vasemmalla Timo ja Hippo-koira. Huomaathan Hippo ei ole juuri työtehtävässä, sillä valjaat ovat Timon kädessä. Oikealla Juha Saariniemi ja Hessu-koira kertovat opaskoiran kanssa toimimisesta.

Juha Saariniemi ja Hessu-koira kertovat opaskoiran kanssa toimimisesta.

???????????????????????????????

Hessu-koira työvaljaat yllään.

Jyväskylän kesä –viikolla museon sisätiloissa pääsi tutustumaan sokkopingikseen ja kokeilemaan miltä sen pelaaminen tuntuu. Moni kävijä yllättyi, kuinka pelaamisessa tarvitaan taitoa, hyvää kuuloa ja nopeaa reaktiokykyä. Pelatessa kaikki ovat tasavertaisia, sillä silmille laitetaan mustat silmälaput niin näkeville kuin näkövammaisille.

???????????????????????????????

Sokkopingispöydän äärellä Riikka ja takana pelitilannetta seuraamassa Pasi.

??????????????????????

Jyväskylän kesä –viikon torstaina ja perjantaina Riikka ja Matti viihdyttivät kävelykadulla ohikulkijoita laulaen ja soittaen. Moni kommentoi, ”kesällä teillä pitäisi olla tällaista joka päivä, no ainakin kerran viikossa”.

??????????????????????

Matin musisoinnin aikana aurinkokin pilkahteli.

Urpo Leponiemen hellistä ja asiantuntevista käsistä ja kädentaidoista heinäkuiset asiakkaat saivat nauttia perjantaina. Hierojana elämäntyönsä tehnyt Leponiemi tuntee vielä eläkkeellä ollessaankin lihasten kipupisteet ensi tuntumalla.

Urpo Leponiemen hellistä ja asiantuntevista käsistä ja kädentaidoista heinäkuiset asiakkaat saivat nauttia perjantaina. Hierojana elämäntyönsä tehnyt Leponiemi tuntee vielä eläkkeellä ollessaankin lihasten kipupisteet ensi tuntumalla.

Keski-Suomen näkövammaisten juhlaviikko syyskuussa

Kädentaidot ja näkövammaiset

Kädentaidot ja näkövammaiset liitetään usein yhteen. Pitkä perinne näkövammaisten käsityökoulutuksessa on iskostunut monen mieleen. Suunnitelmallinen näkövammaisten käsityöopetus aloitettiin Suomessa 1870-luvulla sokeainkouluissa ja sokeain työkouluissa. Näkövammaisten käsityöt tulivat yleisesti tunnetuksi jo 1910– 20- luvuilla perustettujen sokeainmyymälöiden ja näkövammaisjärjestöjen toiminnan kautta. Vuonna 1955 näkövammaisten käsityön valmistusta ja raaka-aineiden hankintaa tukemaan perustettiin Sokeva. Vielä 1960-luvulle saakka suurin osa näkövammaisten kouluista ja ammattikouluista valmistuneista ryhtyi erilaisten käsityöammattien harjoittajiksi. Harjansidonta, korinpunonta ja rottinkitöidenteko olivat tekniikoista suosituimmat. Koulujen toiminta monipuolisti näkövammaisten työskentelyä ja antoi heille aikaisempaa paremman ammattitaidon.

heli-harjanteko

Harjantekoa, Heli Kettu.

1970-luvulla ammattiopetus tarjosi näkövammaisille laajemmat valinnanmahdollisuudet. Uusia työtehtäviä perinteisten oheen tarjosi muun muassa eri teollisuuden alat, puhelinmyynti, puhelinvaihteen hoitaminen ja konekirjoitus. Nykyään osa näistäkin ammateista on hävinnyt ja tilalle on tullut uusia töitä tietotekniikan alalta. Monipuolisten työtehtävien hoitaminen on mahdollista erilaisten apuvälineiden ja tietokoneohjelmien avulla.

Päätoimisia käsityönharjoittajia on enää harvassa. Nykyisiä käsityöläisten ammattinimikkeitä ovat mm. artesaani, verhoilija ja hieroja. Vuonna 2000 yleisimmät täystyöllistettyjen näkövammaisten ammattiryhmät ovat kuntohoitaja, fysioterapeutti tai toimintaterapeutti sekä erilaiset toimistotyön ammatit.

Kädentaitajia Keski-Suomesta

Keski-Suomen näkövammaisten 60-vuotisjuhlaviikon kunniaksi 20.- 22.9.2016 museon Aulagalleriassa oli esillä Näkövammaisten käsityöläisten Pop-up -näyttely. Viisi kädentaitajaa; Impi Hyttinen, Heli Kettu, Urpo Leponiemi, Paula Mäkelä ja Mauno Sirviö ja heidän elämäntarinansa, edustivat monipuolista osaamista Keski-Suomessa. Heidän tarinansa oli näyttelyssä tekstinä ja äänenä. Esillä oli myös muiden keskisuomalaisten taitajien käsitöitä.

Näyttelyssä oli esillä neuleita, kudottuja tekstiilejä, punottuja huonekaluja, työvälineitä ja koreja, harjoja ja metallitöitä. Harva näkövammainen saa pääasiallisen toimeentulonsa käsityötuotteiden myynnistä. Niiden avulla saadaan ainoastaan lisätuloja esimerkiksi eläkkeen lisäksi. Käsillä tekeminen on monelle tärkeä harrastus. Keski-Suomen näkövammaisten toimintakeskuksella Eeronkadulla kokoontuu kerran kuukaudessa käsityökerho ja monissa alueellisissa kerhoissa kokoontuu omia käsityöpiirejä.

pop-up-nayttely-syyskuussa-2016

Pop Up –näyttely Aulagalleriassa

Pop up –näyttelyn aikana Aulagalleriassa Paula Mäkelä, Heli Kettu, Mauno Sirviö, Urpo Leponiemi ja Impi Hyttinen kävivät kertomassa  käsillä tekemisestä ja pitämässä työnäytöstä.

heli-kettu

Heli Kettu valmistaa ekopärekoria.

mauno-sirvio-punoo-rottinkikoria

Mauno Sirviö punoo rottinkikoria.

Pop up-näyttelyn ajan museon luentosalmissa toimi Pimé Café. Kahvilassa tarjoilijat olivat näkövammaisia ja tässä turvallisessa ympäristössä kävijä pystyi kokemaan miltä tuntuu toimia täysin pimeässä. Lyhyiden keskusteluiden ja kohtaamisten avulla monet palvelu- ja hoitoalan opiskelijatkin pääsivät kahvilassa eläytymään siihen, miltä tuntuu kun kaikki toiminta ei perustu visuaalisuuteen.

 

Valtakunnallista sokeainviikkoa vietetään marraskuussa, tänä vuonna viikolla 46 eli 13.–20.11.2016

Pimeän keskellä, kun päivän valoa on ainoastaan muutaman tunnin ajan, on helpompi kuvitella millaista on elää näkövammaisena kuin kirkkaana aurinkoisena kesäpäivänä. Kulkiessa hämärässä kaupunkiympäristössä, huomaat kuinka valaistujen teidenkin varrelle jää katvealueita joilla liikkuessa lisävalosta olisi apua. Yrittäessäsi löytää uutta osoitetta kaipaat valaistusta katu- ja numerokylttien kohdalle. Näitä himmeitä tilanteita tulee eteesi vaikka kuinka usein, varsinkin kun ikää tulee lisää.

Miltä tämä jatkuva hämäryys, näön epätarkkuus tai kokonainen näön puute tuntuu. Suomen käsityön museossa 18.–19.marraskuuta järjestettävässä Pimé Caféssa voit kokea pienen siivun näkövammaisen arjesta. Miltä elämä maistuu äänien, hajun, maun ja kosketuksen turvin. Lyhyt hetki kahvilassa antaa tarttumapintaa näkövammaisen elämässään kokemiin tunteisiin.  Pimé Caféssa on tarjolla kahvia ja makeaa, vapaaehtoista maksua vastaan. Pimé Café on avoinna. Pimé Café on avoinna yleisölle pe 18.11. klo 13–17.30 ja la 19.11. klo 12–17.30. Viimeiset asiakkaat kahvilaan otetaan klo 17.

Teksti: Seija hahl

Kuvat: Anneli Hemmilä-Nurmi, Merilla Kivineva, Sari Koskinen, Raija Manninen, Seija Hahl

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.