KOULUKÄSSÄÄ! Myrsy-laivan tarina

Kirjoitettu | 02.09.2016 | Kommentit poissa käytöstä

”Vihasin lapsena käsitöitä. En osannut sahata suoraan enkä käyttää oikeastaan mitään työ-kalua luontevalla tavalla. Myrsy-laivan tein ollessani kolmannella luokalla. Vaikka meille an-netut ohjeet siitä, kuinka laiva tehdään, olivat selkeät, en sitkeästä yrittämisestäni huolimatta saanut aikaan samanlaista laivaa kuin koulukaverini. Myrsyn keula on epäsymmetrinen, purje väärällä puolen mastoa ja ikkunat muotopuolet.

Ajattelin alun perin, että laivan nimeksi tulisi Myrskytuuli, mutta huomasin pian, ettei niin pitkä nimi mitenkään mahdu laivan kylkeen – etenkin, kun käytin epähuomiossa liian leveää pens-seliä. Päätin ratkaista ongelman ja muuttaa nimen muotoon Myrsky, olinhan saanut jo kolme ensimmäistä kirjainta valmiiksi. Kirjoitin sitten kuitenkin epähuomiossa laivan nimeksi Myrsyn. Myöhemmin olen huomannut, että osuvampaa nimeä tekeleelle on vaikea keksiä. Myrsy on myös usein muistuttanut minua siitä, miksi hakeuduin yliopistoon opiskelemaan filosofiaa.”

Myrsy-laivan on valmistanut 9-10 -vuotias koululainen 1980-luvun lopulla Torniossa.

Myrsy-laivan on valmistanut 9-10 -vuotias koululainen 1980-luvun lopulla Torniossa.

Suomen käsityön museossa kerättiin ja tallennettiin kokoelmiin vuosina 1999-2003 koulukäsitöitä eri ajoilta sekä niihin liittyviä muistoja eri puolilta Suomea. Projektin tuloksena museon kokoelmiin on tallennettu lähes 600 koulukäsityötä käsityöpusseista saapasrenkeihin ja keskeneräisistä askarteluista suuritöisiin sekä pikkutarkkuutta vaativiin taidonnäytteisiin. Monenkirjavia muistoja ja tunteita laidasta laitaan kuvattiin omiin kädentaitoihin, innostukseen tai omaan käsityön opettajaan liittyen.

Tutkimushanke tuotti Suomen käsityön museolle kaksi omaa käsityökoulutusta koskevaa julkaisua: Lyhyt oppimäärä koulukäsityöhön, Suomen käsityön museon julkaisuja 21, 2003 sekä Suomalaisen käsityökoulutuksen vaiheita 1700-luvulta 2000-luvulle, Suomen käsityön museon julkaisuja 22, 2003.

Tallennettua aineistoa esiteltiin toukokuulta syyskuulle 2013 Suomen käsityön museon vaihtuvassa näyttelyssä VÄHÄSIISTII KOULUKÄSSÄÄ! Lyhyt oppimäärä. Mukana oli aineistoja kansa-, kansalais-, oppi- ja peruskoulun käsityöopetuksesta. Näyttelyssä vierailevilla oli mahdollisuus kirjoittaa omia käsityömuistojaan sinikantisiin vihkoihin.

Museon tuottamilla Kässäätkö – koulukäsityön muistiverkko –sivuilla on historiatietoa koulukäsitöistä ja kävijä voi tutustua muiden koulukäsityömuistoihin ja lisätä sinne myös omat muistot.

Muutama muistoja veistotunneilta, joissa pojat valmistaneet puutöissä kotona tarvittavia työvälineitä kuten kauhoja, salkkareita ja naulakoita:

”Toimintatapa tunnilla oli esimerkiksi seuraava. Alkutervehdysten jälkeen ryhdyttiin työhön – esimerkiksi jatkamaan jotain keskeneräistä – ja tätä varten piti hakea asianomainen työkalu kaapista. Rivi kerrallaan pojat marssivat luokan etukautta työkalukaapeille ja ottivat mukaansa seuraavaksi tarvittavan työkalun. Omalle höyläpenkkipaikalle kierrettiin luokan takakautta. Lähes aina haettiin vain yksi työkalu kerrallaan. Terävien työkalujen kuljetus oli tapahduttava oikein, työturvallisuus oli osa opetusta.”

”Kun kaikki pojat olivat saaneet tarvittavan työkalun, opettaja näytti luokan edessä omalla höyläpenkillään miten toimitaan. Koitimme olla silmä tarkkana, sillä tarkkaamattomuus saattoi kostautua. Olihan oppilas tunnilla oppiakseen, ja opettaja veistoa opettaakseen.” Aimo Oikarin kuvaus isänsä Ari-Matti Oikarin käsityötunneista.

rasia Tero Vaara

Koulukäsitöitä ja muistoja on esillä Suomen käsityön museon perusnäyttelyssä ja sitä esittelevässä verkkonäyttelyssä. Samaa teemaa voi nostalgisoida myös museolta lainattavan ja salkussa kulkevan materiaalin avulla.

Museon pajasta löytyi jo koulukäsityönäyttelyn aikaan töiden malleja ja ohjeita, joiden pohjalta kävijät voivat kokeilla kenties vuosien varrella jo unohtuneita taitoja. Pajasta löytyy edelleen mm. Tappe-koiran ohjeet. Museon kokoelmassa on koulukäsityötunnille opetukseen mallityöksi 1957-1959 valmistettu Tappe. Tappea on valmistettu jo 1930-luvulla. Se on pieni punaisesta vahakankaasta valmistettu täytetty leikkikoira, jolla mustat helmet silminä.

Tappe

Käsityönopetus ei saa olla ”tyhjiä, tylsiä ja vanhaan totuttuun tapaan tehtyjä työtemppuja, jotka eivät kysy hengen voimia”. (Uno Cygnaeus)

”On tärkeää puolustaa sensomotoristen taitojen asemaa, jotta ihminen säilyisi maailmaa jä-sentävänä, käsittävänä ja ymmärtävänä olentona.” (Ilkka Niiniluoto 1999)

Kuukauden esineen aineiston kokosi:

Marjo Ahonen

2 henkilöä tykkää

Kommentit

Comments are closed.