Kirjottua kulttuuriperintöä – Vohveliliinat Kuhankosken opetuskodista

Kirjoitettu | 22.07.2016 | 1 kommentti

Kuhankoskella kirjottu kaitaliina ja yksityiskohta sen obinugrilaisesta kuvioinnista. Kuvat: Emma Saarinen

Kuhankoskella kirjottu kaitaliina ja yksityiskohta sen obinugrilaisesta kuvioinnista.
Kuvat: Emma Saarinen

Heinäkuun kokoelmanostona on oppilastöinä kirjotut vohveliliinat Kuhankosken erityisammattikoulusta Laukaalta. Kuhankosken opetus- ja kasvatustyön juuret juontavat niinkin kauas kuin 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin alettiin niin valtiovallan kuin yksityishenkilöiden toimesta perustaa koteja vähäosaisille lapsille eri puolille Suomea. Muutaman mutkan kautta alun perin Liminkaan perustetun Turvattomien tyttöjen majan lapset siirtyivät Laukaaseen Kuhankosken sotilasvirkataloon kevättalvella 1923. Erityistä tukea tarvitsevien opetus sai aluksi varsin vaatimattomat ulkoiset puitteet: sotilasvirkatalo oli hoitamaton ja sen pellot huonosti aidatut, henkilökuntaa oli vähän ja oppilaitakin vain kuusi.

Vuonna 1925 valmistui uusi päärakennus Päivälä, joka tarjosi jo paljon ajanmukaisemmat puitteet opetus- ja kasvatustyölle. Kuhankosken tyttökoti aloitti virallisesti toimintansa vuonna 1927, jolloin sen johtajaksi nousi Hilja Kesäjärvi. Apulaisjohtajana toimi taas Kerttu Heikel (1898–1949), joka oli myös mukana perustamassa tyttökotia. Heikelin isä oli kansatieteilijä Axel Olai Heikel (1851–1924), joka tunnetaan Seurasaaren ulkoilmamuseon perustajana. Hän teki useita tutkimusmatkoja Venäjän suomensukuisten kansojen keskuuteen ja keräsi muiden muassa mordvalaisten, tšeremissien eli marien ja obinugrilaisten käsityömalleja. Tätä arvokasta kulttuuriperintöä toi tytär Kerttu mukanaan Kuhankosken opetukseen: käsityömallien pohjalta valmistettiin paljon käsitöitä, pääasiassa juuri vohvelitöitä käyttötekstiileiksi.

Mordvalainen morsian Armanihan kylästä Nižni Novgorodin läänistä ja mordvalainen kuosi Kazanin museosta. Kuvat Axel Olai Heikelin teoksesta Mordvalaisia pukuja ja kuoseja (1899).

Mordvalainen morsian Armanihan kylästä Nižni Novgorodin läänistä ja mordvalainen kuosi Kazanin museosta. Kuvat Axel Olai Heikelin teoksesta Mordvalaisia pukuja ja kuoseja (1899).

Heikelin aikana aloitettu kirjontatöiden valmistus jatkui osana opetusta läpi opetuskodin historian: jokapäiväiseen käyttöön tehtiin muiden muassa runsaasti kirjottuja pyyhkeitä, päiväpeittoja, verhoja, erikokoisia liinoja ja ruokalappuja. Käyttötekstiilien tarpeesta kertonee se, että suurin osa kirjotuista töistä ehti kulua rikki ajan saatossa. Rikkinäisiäkin tekstiilejä pyrittiin hyödyntämään: esimerkiksi valkoisista, osin risaisista vohvelipäiväpeitoista ommeltiin joululiinoja vuorittamalla ja kanttaamalla työt punaisella puuvillakankaalla. 2000-luvun alussa jäljellä olevista vohvelitöistä jätettiin vähintään yksi malli ja koko näytteeksi koulun tekstiilikokoelmaan. Tästä kokoelmasta lahjoitettiin huhtikuussa 2016 Suomen käsityön museolle kymmenen erikokoista liinaa sekä vuonna 1996 koottu mallikansio, jonka kirjontanäytteet on tehnyt Kuhankoskella ohjaajana toiminut Rauni Martikainen.

Mordvalainen ompelukuviointi Axel Olai Heikelin teoksen Mordvalaisia pukuja ja kuoseja (1899) liitteessä Käytännöllisiä lisälehtiä ja yksityiskohta Kuhankoskella tehdyn kaitaliinan obinugrilaisesta kuvioinnista.

Mordvalainen ompelukuviointi Axel Olai Heikelin teoksen Mordvalaisia pukuja ja kuoseja (1899) liitteessä Käytännöllisiä lisälehtiä ja yksityiskohta Kuhankoskella tehdyn kaitaliinan obinugrilaisesta kuvioinnista.

Kirjonta- ja vohvelityöt säilyivät samankaltaisina läpi vuosien, mutta itse Kuhankosken tyttökoti koki muutoksia. Vuonna 1958 tyttökodin nimi muuttui opetuskodiksi ja sen tehtävänä oli antaa kehitysvammaisille perus-, jatko- ja valmentavaa opetusta sekä ammatillista koulutusta. Tavoitteena oli työn kautta oppiminen ja se, että jokainen oppisi elämään aktiivisesti omaa elämäänsä. Vuonna 1986 Kuhankosken opetuskodista tuli opetushallituksen alainen nuorten ja aikuisten ammattioppilaitos, joka tarjosi valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta sekä ammatillista perus- ja lisäkoulutusta. Kuhankosken erityisammattikoulun koulutustarjontaa kuuluivat muiden muassa käsi- ja taideteollisuus, kotitalouspalvelut ja puutarhatalous. Vuonna 2009 Kuhankosken erityisammattikoulu yhdistyi osaksi Bovallius-ammattiopistoa ja sen toiminta siirtyi vaiheittain Jyväskylään. Tekstiilien kulttuurilähtöinen valmistaminen ja kulttuurin soveltaminen käsitöihin säilyivät kuitenkin opetussuunnitelmassa ja Kuhankoskelta peräisin olevat tekstiilikokoelmat kirjontatöineen ovat olleet arvokas tiedonlähde ja lähtökohta uusien tekstiilien suunnittelulle.

Kuhankoskella kirjottu ruokalappu.

Kuhankoskella kirjottu ruokalappu.

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty Kuhankosken erityisammattikoulussa toimineen, käsi- ja taideteollisuusalan opettaja Leena Luokomaan teosta Muistelukirja opetuksesta Kuhankoskella (2008).

Emma Saarinen

5 henkilöä tykkää

Kommentit

Yksi kommentti kirjoitukseen “Kirjottua kulttuuriperintöä – Vohveliliinat Kuhankosken opetuskodista”

  1. Leena Luokomaa
    08.08.2016 @ 17:10

    Hyvä teksti, kiitosta tuli myös seurasaarisäätiöltä. Tekstissä nimi Seurasaaren ulkoilmamuseo pitäisi olla Seurasaaren ulkomuseo.