HATTUJUTTU
Kirjoitettu | 10.05.2012 | Ei kommentoitu
Konservointikeskuksessa pääsimme hieromaan älynystyröitämme, siis minä (harjoittelija) sekä Leena Niiranen. Kolme erilaista käsityön museon kokoelmiin kuuluvaa hattua piti pakata säilytystä varten ja rakentaa siis niille sopivat tukitelineet. Minun työni oli tehdä kahdelle hatulle tuet, naisten suruhatulle sekä silinterille. Leenalla oli enemmänkin haastetta espanjalaisen olkihatun kanssa, jonka muoto ja materiaali asettivat työlle aivan omanlaisiaan vaatimuksia.
Olkihatulle valmistettu muotoiltu ja pehmustettu tuki.
Mitään valmiita malleja meillä ei ollut, vaan suunnittelu lähti hattujen mittaamisesta ja kokeilupohjalta liikkeelle. Työn edistyessä tukirakenteemme saivatkin hupaisia muotoja. Minun suruhatun tukeni näytti kermakakulta ja Leenan olkihatulle rakentama teline muistutti leikkiveturia tai Pikku Purtiloa.
Silinterin säilytystuki rakenteilla.
Materiaaleina käytimme Dacron-vanua, Tubinettea (venyvä harsosukka), pahviputkea, kartonkia ja kangasta.
Espanjalainen Montehermoso-hattu säilytystukensa päällä.
Suruhattu kermakakulta näyttävän tukensa päällä säilytyslaatikossa.
Tuet onnistuivat kuitenkin loppujen lopuksi todella hyvin ja nyt hatut ovat valmiita säilytykseen tai näyttelyyn.
Kirjoittaja on harjoittelijana Konservointikeskuksessa.
Kevättä ilmassa!
Kirjoitettu | 05.04.2012 | Ei kommentoitu
Mitä Muoto Koossa -näyttelysarjan kolmas näyttely tarjoaa? Ainakin ekoilua, kotoilua ja keväistä meininkiä! Piipahda katsomaan vaikka pääsiäisen aikaan, näyttely on avoinna 15.4. saakka. (Tässä vielä pääsiäisen avoinnaoloajat: 5.4. auki 11–16 kiirastorstai, 6.4. suljettu pitkäperjantai, 7.4. auki 11–16 pääsiäislauantai, 8.4. auki 11–16 pääsiäispäivä, 9.4. suljettu 2. pääsiäispäivä).
Näyttelyyn osallistuvat Henna Autio, Ulla Halmesvirta, Kaisa Hirvaskoski-Leinonen, Ulla Huttunen, Aino Kajaniemi, Reeta Kunelius, Ulla Lapiolahti, Sanna Rastas, Katja Rauhamäki, Miia Suojala ja Kristian Venäläinen.
Sanna Rastaan kierrätysvalaisimet – taloyhtiön roskiksesta poimitut sälekaihtimet ovat saaneet uuden elämän. Taustalla Ulla Lapiolahden Grilli 21 -tekstiili tarjoilee silmänruokaa.
Kevätaurinko lienee houkutellut perhoset ja muut ötökät esiin koloistaan Ulla Huttusen emaliteokseen.
Aino Kajaniemen tekstiiliteoksia (seinällä), Reeta Kuneliuksen kynttilöitä ja Katja Rauhamäen kierrätyslasiteoksia.
Kukkien asettelun ongelmat ratkaisee tyylikkäällä tavalla Ulla Halmesvirran Florian -maljakko.
Näyttelykierroksen päätteeksi voi istahtaa Kaisa Hirvaskosken ja työryhmän suunnittelemaan DOREMI-sohvan lämpoiseen syliin.
Teksti: Ulla Lapiolahti Kuvat: Sanna Rastas
Vihreän sävyjä NowHere Finland 2012-näyttelyssä
Kirjoitettu | 28.03.2012 | Ei kommentoitu
NowHere Finland 2012 -näyttely on alueellisten taidetoimikuntien yhteistyön tulosta ja esittelee ajankohtaista ympäristönmyötäistä muotoilua Suomessa. Näyttely on Suomen käsityön museon tuottama ja se nähdään Jyväskylässä 13.5.2012 saakka, Savonlinnan maakuntamuseosssa 15.6.-26.8.2012 ja Lahden Sibeliustalon Puusepän verstaassa 4.-22.9. Sen jälkeen näyttely suuntaa Madridiin.
Airbag-valaisin on valmistettu auton turvatyynystä.
Tapasin osaa muotoilijoista näyttelyssä ja pyysin heitä kertomaan esineiden suunnitteluideoista. Muotoilija Janne Salokannel sai inspiration Airbag-valaisimeensa autopurkaamolla käydessään. – Romutetuista autoista jää paljon kiinnostavia osia ja halusin tehdä niistä jotakin. Kun näin avautuneita turvatyynyjä, innostuin heti kestävästä materiaalista ja tyynyn valmiista muodosta. Koska kangasmainen materiaali läpäisee valoa kauniisti, syntyi esineestä valaisin. Jotkut turvatyynyistä ovat aivan repunmallisia, joten se kehittelysuunta voisi olla myös mahdollinen, toteaa tällä hetkellä mallinrakennuksen opettajana Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa työskentelevä Salokannel.
Muotoilija Jani Martikaisella (MA) on Majamoo Oy –muotoiluyritys, joka valmistaa tuotteita ympäristönmyötäisestä puuviilusta ainutlaatuisella saumattomalla menetelmällä. Yritys toimii Nummelassa. – Jani, jos olisit näyttelyssä itse kertomassa mikä sinulle on muotoilussa tärkeintä, mitä kertoisit paikallaolijoille? - Tuotteen suunnittelu lähtee aina ideasta. Muotoilussa tärkeää on ajattomuus, funktionaalisuus ja kauneus. Koska tuotteita suunnitellaan ihmisille, on tärkeää, että tuote ja sen ulkonäko
Saumaton puuviilutuote on ekologinen.
herättävät lämpimän positiivisen tunteen sen käyttäjässä, pohtii Jani.
Sanomalehden painopellistä taiteltu Renews-valaisin kierrättää uutisia.
Annika Heikkinen on suunnitellut \re/news\ -valaisimen sanomalehden painopellistä. Miten keksit materiaalin? – Itse asiassa olen alkuperäiseltä koulutukseltani graafinen suunnittelija, joten painopelti oli minulle ennestään tuttu materiaali. Painotaloista tulee käytettyä peltiä suuria määriä ja ajattelin että tästä valmiiksi jalostetusta materiaalista voisi suunnitella jonkin tuotteen.
Varjostin tuntui heti materiaalille luontevalta tuotteelta, samoin origamimainen muotokieli. Minua kiehtoi materiaalissa sen uniikki kuviointi. Valaisimessa sanomalehden sivu jää näkyviin varjostimen sisäpuolella. Hain varjostimelle sopivaa muotoa aluksi taittelemalla paperista hahmomalleja. Varjostinta voidaan varastoida ja kuljettaa litteinä pelteinä, ja se taitellaan muotoonsa kuin origami.
Torstenssoneilla on kierrätyslasiyritys Kiikoisissa.
Matalalla tasolla on vihreän ja ruskean eri sävyissä valmistettuja Nova – ja Bambu -juomalaseja hiekkapuhallettuine koristeineen. Mitäs näillä on kerrottavanaan? – Sen voisimme kertoa, että meistä on hauskaa, kun ihmiset tuovat meille kasseittain tyhjiä pulloja!, nauravat Jan ja Tuulikki Torstensson, joilla on perheyrityksenä lasipaja Kiikoisissa. - Kun aloitimme kymmenen vuotta sitten kierrätystuotteiden valmistuksen, asiaamme ei ymmärretty. Tänä päivänä kierrätystuotteiden valmistaminen on luonnollista ja saamme materiaalia yllinkyllin lähialueelta – usein kotiinkannettuna, lisää Jan.
- Nostakaamme siis (kierrätys)malja kestävälle käsityölle ja kierrätysmuotoilulle!
Laura Korhonen
PS: Lisää muotoilusta ja sen termeistä museon muotoilusanastossa! http://www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/muotoilusanat/
Jyväskylä Design Week 19.-25.3.2012
Kirjoitettu | 26.03.2012 | Ei kommentoitu
Olen työskennellyt Jyväskylä Design Weekin tiimiyrittäjänä ja tapahtuman tuottajana tämän kevään ajan erittäin tiiviisti. On ollut hienoa tarjota ihmisille elämyksiä Jyväskylässä ja tuoda designia lähemmäksi ihmisten arkea tapahtumaviikon aikana. Hienoimpia hetkiä ovat olleet ne, kun ihmiset ovat hymyilleet ja huomanneet, että olemme tuoneet katukuvaan jotakin uutta. Ennen kun nämä hymyt on nähty ihmisten kasvoilla on jouduttu tekemään paljon työtä.
Mietimme ensin, mitä keskisuomalainen osaaminen on ja miten se erottuu muiden maakuntien osaamisesta. Miten saamme kiehtovan ohjelman kasaan ja vielä siten, että sieltä löytyy mielenkiintoisia yllätyksiä ihmisille.
Designin kenttä on nykyään niin laaja, että aiheuttaa jo päänvaivaa, kun mietitään mitä design on. Design ei enää ole vain tuotteiden kehittämistä - se on enemmänkin ihmisten elämän laadun parantamista, oli se sitten pyörän vaihteiden toimimista paremmin tai palvelukokonaisuuden sädehtivää toimivuutta. Nämä erilaiset kokemuspinnat toimivat design-termin alla, koska ne helpottavat ihmisten elämää. Tärkeintä on muistaa puhuttaessa designista, että kun jokin toimii loistavasti, se on hyvin muotoiltu.
Toivottavasti Design Week saa jatkoa Jyväskylässä tulevinakin vuosina!
Tiimiyrittäjä Mari Suppula, Jyväskylä Design Week
Jännitystä ilmassa – TaitajaPLUS 2012 semifinaali museossa 31.1.
Kirjoitettu | 02.02.2012 | Ei kommentoitu
Jyväskylässä 24.-26.4. järjestettävä taitaja2012 on vuoden suurin ammatillisen koulutuksen tapahtuma Suomessa. Tapahtumassa kilpailee yli 500 oman alansa osaajaa ja paikalle saapuu kymmeniä tuhansia katsojia.
TaitajaPLUS-ammattitaitokilpailujen lajit on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Ne järjestetään osana Taitaja – ammattitaidon SM-kilpailua. Kilpailuihin voivat osallistua kaikki, joille on oppilaitoksessa tehty henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma.
- Taitaja-kilpailun semifinaali sopi luontevasti järjestettäväksi museossa, koska me toimimme aktiivisessa vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Haluamme olla mukana kannustamassa opiskelijoita, toteaa museolehtori Raija Manninen.
Pintaa syvemmälle
Kirjoitettu | 30.01.2012 | 1 kommentti
Maanantaisin museot ovat kiinni, koska silloin huolletaan näyttelyitä ja muutenkin stailataan museota asiakkaita varten. Tänä maanantaina pyyhin pölyt kirurgin instrumenteistä vitriinissä, jossa kerrotaan Vuoden käsityöläinen neurokirurgi Juha Hernesniemen työstä aivokirurgina. Toissa vuonna 2010 valitsimme tatuoija Antti Rossin vuoden käsityöläiseksi - keväällä 2011 menimme pintaa syvemmälle ja valitsimme kirurgin.
Hernesniemi esitellään perusnäyttelyssä kuvin sekä videon avulla, jotka on kuvattu leikkaussalissa. Muistelin hetkeä, jolloin olin seuraamassa työskentelyä leikkaussalissa. Ihmettelin, kuinka paljon tekniikkaa, erilaisia välineitä ja ennen kaikkea taitavia ja vakaita käsitä tarvitaan työskentelyyn ahtaissa tiloissa – aivoissa.
Vuoden käsityöläinen 2012 julkistetaan Taidon päivän 14.4. kieppeillä. Valinta lähestyy ja mietimme museolla jälleen, kenen taidokasta työtä olisi kiinnostavaa tuoda esille. Kenelle sinä toivoisit museon vitriinin omistettavan vuodeksi eteenpäin? Tee ehdotus!
museolehtori Raija Manninen
Muoto Koossa?
Kirjoitettu | 27.01.2012 | Ei kommentoitu
Muoto Koossa näyttelykokonaisuus esittelee keskisuomalaista käsityömuotoilua koko kevään ajan käsityön museon Aulagalleriassa. Teoksiaan ja tuotteitaan esittelevät yhteensä 33 tekijää. Muoto Koossa näyttelyn tiedote aukeaa klikkaamalla tästä www.craftmuseum.fi/nayttelyt/12_muoto_koossa.htm
Näyttelysarjan ensimmäinen kattaus, – Muoto Koossa I – näyttely -, on esillä aulagalleriassa 21.1 – 19.2.2012. Esillä on muodon kokoavia korsetteja, herkkiä sekä kantaaottavia koruja, rakukeramiikkaa, talvisäässä lämmittäviä Hulda – villaviittoja ja taidokkaita tekstiiliteoksia. Näyttelyyn osallistuvat Ulla Halmesvirta, Aino Kajaniemi, Heta Kekäläinen, Katja Rauhamäki, Eila Savolainen, Miia Suojala, Marja-Leena Tenhunen ja Kristian Venäläinen. Näyttelysarjaan liittyen museon po up-kauppa on omistettu keskisuomalaiselle käsityölle ja muotoilulle 13.5. saakka.
Ulla Lapiolahti, tekstiilitaiteilija ja Materiary:n jäsen
Kävit sä jo äänestämässä? (Yksityiskohta Eila Savolaisen Kekkos -korsetista)
Tässä se on: muoto koossa.
Koru kaulaan ja keikalle! (Ulla Halmesvirta: MUSTIA HELMIÄ JOSEPHINE BAKERILLE – uniikkikoru)
Tässä korussa on tulta – ja tulitikkuja!
(Ulla Halmesvirta: LIGHT MY FIRE – DON’T BURN MY HEART – uniikkikoru)
Tulen jälkeen jäätä! Vanha ikkunalasi on kaunistunut kovasti Katja Rauhamäen käsissä muuttuessaan IKIJÄÄ – korusarjaksi.
Kristian Venäläisen GOLDEN YEARS – rakukulhoja
Tagit: Aino Kajaniemi > Eila Savolainen > Heta Kekäläinen > Katja Rauhamäki > kierrätys > korsetti > korutaide > Kristian Venäläinen > Marja-Leena Tenhunen > Miia Suojala > raku > Ulla Halmesvirta
Voimaa muistelusta
Kirjoitettu | 25.01.2012 | Ei kommentoitu
Kulttuurin tervehdyttävästä voimasta ja terveysvaikutuksista on runsaasti näyttöä ja tutkittua tietoa. Vapaaehtoisten ja muiden lähimmäisistä huolehtivien tueksi Suomen käsityön museo on tuottanut lainattavia muistelusalkkuja ikääntyville. Syksyllä 2011 valmistunut salkku sopii mielenterveyden tueksi kaikenikäisille ja se on nyt tammikuussa 2012 testauskäytössä.
Muistojeni ryijy -nostalgiasalkku on kiertänyt jo monta vuotta ympäri Suomea. Salkku herättää muistoja rakkaista ryijyistä, ryijyjen valmistamisesta ja käsitöiden tekemisestä.
Keväällä 2011 valmistunut lainattava muistelusalkku kertoo kansakouluajoista. Vanhaan pulpettiin ja kapsäkkiin on koottu esineitä kouluajoilta: aapinen, kirjoitusvihko, helmitaulu, kirjailtu vohvelikangas, sininen voimistelupuku… Tavaroista tulee mieleen niin aamuhartaus, lukutunti, laskentotunti kuin kotimatkakin. Esineistä kumpuaa koskettavia muistoja ja tunteita. Salkun esineitä saa kosketella ja tutkia aistein. Salkku on matalan kynnyksen työkalu mielen hyvinvointiin ja sen sisällöstä on kenen tahansa helppo virittää keskustelua kansakouluajoista. Salkut ovat saaneet hyvää palautetta ja varausten perusteella niille on myös kysyntää.
Museoissa on muisti, sanotaan. Muisteleminen on hyvin virkistävää, se herättää tunteita, ehkä jo unohdettujakin, ja herättelee näin aivojen eri osien välillä olevia yhteyksiä. Salkkujen muodossa muistoja tai uusia ajatuksia voi viritellä itselle tutussa ympäristössä. Museopalvelut voivat tulla myös sinne missä ihmiset ovat.
Raija Manninen ja Laura Korhonen
Tutkimusta Virkki-kokoelman parissa
Kirjoitettu | 14.12.2011 | Ei kommentoitu
Virkki Käsityömuseon esinekokoelma muutti Helsingistä Jyväskylään Suomen käsityön museoon loppuvuodesta 2010. Jokaisella viidellä Helsingin käyntikerralla Jyväskylään palasi esineellisellä kulttuuriperinnöllä täyteen lastattu pakettiauto sekä muuttomiehet ja –naiset, joita kukin muuttokerta vaati mukaan kolme. Varsinaista muuttoa edelsi luonnollisesti paljon valmisteluja. Käsityöneuvos Tyyne-Kerttu Virkin keräämän kokoelman lahjoitus oli tapahtunut aiemmin 2010, http://www.craftmuseum.fi/tiedotteet/11_virkki.htm
Monipuolinen käsityötuotteiden kokoelma
Nykyään noin 3000 esinettä käsittävät kokoelmat koostuvat pääosin suomalaisista käsitöistä, mutta sisältävät myös itäkarjalaisia, virolaisia ja esineitä eri puolilta maailmaa. Ajallisesti kokoelmat sijoittuvat pääasiassa 1900-luvun alusta nykypäivään pääpainon ollessa sota-ajassa ja sen jälkeisessä jälleenrakentamisen ajassa.
Vuoden aikana kokoelmaa on luetteloitu ja työ on työllistänyt kolme ihmistä. Kokoelmaesineiden tietojen täydentäminen vaatii paljon vielä selvitystyötä sekä kirjastojen ja arkistojen penkomista. Luetteloinnin yhteydessä konservaattori on tarkastanut jokaisen esineen kunnon. Itse olen työssäni keskittynyt lähinnä ns. kovien esineiden luettelointiin. Virkki-kokoelman tekstiilit ovat olleet pääsääntöisesti kahden muun Virkki-luetteloijan – tp. amanuenssien Anne Immosen ja Reija Teerimäen - vastuulla.
Osa kokoelman esineistä liittyy Tyyne-Kerttu Virkin työuraan, kuten Aunuksen työtuvalla jatkosodan aikana valmistetut olkityöt, Omin Käsin-lehden kautta kertynyt esineistö ja Vokki Oy:lle suunnitellut ja valmistetut sekä yrityksessä myynnissä olleet esineet. Omin Käsin-lehteen ja Vokki Oy:hyn liittyvien esineiden yhteydessä vilahtelee paljon enemmän tai vähemmän tuttuja nimiä kuten Kaj Franck, Eila Munkki, Kaj Nuorivaara ja Raija Rauanheimo-Kojonen, Helena Tynell, Juho Uschanoff. Edellä mainituista Juho Uschanoffin keramiikkatyöt edustavat Virkille läheistä karjalaisuutta. Muut taas ovat esimerkkejä sodan jälkeisestä muotoilusta sekä käsi- ja taideteollisuudesta.
Matkamuistoja ja käsityömuotoilua
Tyyne-Kerttu Virkin elämän ja työuran lisäksi esineistö kertoo aikakauden murroksesta. Sodan ja jälleenrakennuksen jälkeen ulkomaanmatkailu yleistyi. Tämä näkyy kokoelmassa Virkin itsensä hankkimien ja hänen ystäviensä lahjoittamien lukuisten matkamuistojen muodossa. Matkamuistot ja käsityöläisyys oli myös aihe, johon myös toistuvasti palattiin Omin käsin-lehdessä Tyyne-Kertun päätoimittajakaudella, mikä myös auttaa ymmärtämään kokoelmaan kuuluvien matkamuistojen merkitystä. Juuri työnsä puolesta Tyyne-Kerttu Virkki pääsi osallistumaan mm. useille Aikakauslehtien toimittajain liiton järjestämille opintomatkoille, joilta kertyneitä muistoja kokoelma sisältää runsaasti.
Jussi Mäkinen, tp. amanuenssi
Tagit: Eila Munkki > esinekokoelma > Helena Tynell > Juho Uschanoff > Kaj Franck > Kaj Nuorivaara > matkamuisto > Omin käsin-lehti > Raija Rauanheimo-Kojonen > Tyyne-Kerttu Virkki
Vauvantossuja ja morsiuskenkiä – kenkäshow museon tapaan
Kirjoitettu | 08.11.2011 | Ei kommentoitu
Sain viime maanantaina ja tiistaina (31.10. -1.11) mukavaa vaihtelua lähinnä toimistossa istumiseen painottuvaan harjoitteluuni.
Suuntasimme museon porukalla Kokoelmakeskukseen kartoittamaan kenkien kuntoa.
Lyhyen ohjeistuksen jälkeen vedettiin puuvillahansikkaat käteen ja ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Tarkoituksena oli purkaa kengät pahvilaatikoista, merkitä niiden numerot ja ominaisuudet paperille, kuvata ne, sekä pakata jalkineet takaisin museon säilytystilaan.
Tunkiessani jähmeää silkkipaperitäytettä jäykkiin ja isoihin saappaisiin huomasin työn olevan yllättävän raskasta. Osalla tekijöistä kirposikin yksi jos toinenkin hikipisara työntouhussa. Vastapainona tälle vanhimpien ja hauraimpien kenkien käsittely vaati puolestaan hellän varovaista otetta. Täytteet piti poistaa kengistä tutkimuksen ajaksi ja lopuksi täyttää rauhallisesti, ettei kengän hento ja repaleinen rakenne vahingoittuisi.
Minuun tekivät suurimman vaikutuksen suloiset pienet lastenkengät 1900-luvun alusta.
En ollut ainoa johon vauvojen ja lastenkengät tekivät vaikutuksen, sillä laatikoiden avautuessa kuului pitkin työtilaa ihailevia huokailuja pikkukenkien paljastuessa silkkipaperin alta.
Kenkien kuvaukseen ja työvaiheeseen, jossa amanuenssi kertoi jokaiselle yksitellen kenkäparin nimen, materiaalit ja kuntotason, meni luonnollisesti paljon aikaa. Materiaalien
tunnistaminen on tarkkaa puuhaa ja välillä erikoisia kankaita ja nappeja pohdittiin pitkiäkin aikoja. Kokoelmakeskuksessa vietetyt päivät sujuivat kuitenkin hyvin nopeasti ja oli mielenkiintoista päästä tutustumaan museotyöntekijän työhön. Uunituoreet voisilmäpullat ilahduttivat talkoolaisia kahvitunneilla, ja tunnelma oli koko ajan rennon miellyttävä.
Alisa Murtolahti, harjoittelija, HUMAK