Museotyön arkea: Päivi Ollikainen

Kirjoitettu | 03.09.2018 | Ei kommentoitu

Yksi museon uusista kasvoista löytyy heti infotiskin takaa. Keväällä remmiin astellut museoassistentti Päivi Ollikainen vastaa osaltaan museokaupan hoitamisesta, muiden tehtävien lisäksi. Voipa olla, että Päivi joskus sinunkin ryhmäsi oppaana, kun tutustut museon näyttelyihin opastuksissa. Välillä Päivi saattaa hypätä myös työpajaohjaajan saappaisiin.

Päivi vaihtaa välillä museon infosta myös oppaan liiveihin. Kuva: SKM/Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Päivi vaihtaa välillä museon infosta myös oppaan liiveihin. Kuva: SKM/Hanna-Kaisa Hämäläinen.

 

Alun perin taidehistoriasta maisteriksi valmistunut Päivi oli jo opiskeluaikanaan kiinnostunut museosta työympäristönä ja hän tekikin monenlaisia museon opastus- ja asiakaspalvelutöitä opintojensa ohella. Päivi onkin rautainen asiakaspalveluguru, sillä vuosia erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä on kertynyt plakkariin useasta eri paikasta.

Tällä hetkellä Päiviä työllistää eniten uuden myyntinäyttelyn rakentaminen, Second Chance avautuu Ikkunagalleriaan 5.9., ja museokaupan tuleva joulu.
”Se on museokaupan vuoden suurin sesonki ja haluamme löytää taas uusia ja ihania suomalaisten käsityöläisten tuotteita asiakkaidemme joulupaketteihin”, Päivi avaa.

Museon infossa työskentelevällä eivät päivät sulaudu massana toisiinsa. Työajat ovat vaihtelevia ja asiakaskohtaamisia on laidasta laitaan. Ikinä ei tiedä, millainen päivä on tulossa.
”Työ on monipuolista ja eikä samankaltaista päivää ole olemassa. Pääsen osallistumaan monenlaisiin museon työtehtäviin. Myös käsityöläisten kanssa toimiminen on mukavaa ja mielenkiintoista. Heidän tuotteitansa on kiva päästä esittelemään museokävijöille”, Päivi kuvailee. Tältä vuodelta Päivi odottaa kovasti yleisön reaktioita meneillään olevaan Pehmeetä touhua -näyttelyyn.

Asiakaspalvelussa sattuu ja tapahtuu, mutta huumorin avulla yleensä ratkeaa tilanne kuin tilanne.
”Muistan hyvin, miten aikaisemmassa työssäni museon asiakaspalvelussa opastin ja ohjasin kerran tanskalaista vanhempaa herrasmies matkailijaa. Hän puhui huonosti norjaa ja oli lähtenyt matkalle Suomeen ajatellen pärjäävänsä täällä norjaksi puhuen. Hän tiesi, että suomalaiset opiskelevat koulussa ruotsia ja ajatteli norjan kielen olevan sitä tarpeeksi lähellä. Minä puhuin välttävää ruotsia ja hän yhtä välttävää norjaa, ja niin saimme asiamme selvitettyä. Nauruksihan se lopulta meni molemmilla, mutta tilanteesta selvittiin. Sen olen huomannut, että elekielellä pärjää pitkälle, vaikkei yhteistä kieltä välttämättä löydykään.”

Teksti: Sari Koskinen

1 henkilö tykkää

Löytyisiköhän siitä kuvaa selventämään asiaa?

Kirjoitettu | 21.08.2018 | Ei kommentoitu

Otsikon kysymys voi tulla useampaan kertaan mieleen, kun muistellaan vanhoja tai pohditaan vaikka käsityötekniikoita. Tässä vaiheessa museoiden kuva-arkistoista voi löytyä paljonkin apuja.

Lapset kutovat kangaspuille 1940-luvulla.

Lapset kutovat kangaspuille 1940-luvulla.

Suomen käsityön museon kokoelmissa on luetteloituna yli 37 000 käsityöhön ja käsityön historiaan liittyvää valokuvaa 1900-luvun alusta nykypäivään. Luettelointi tarkoittaa sitä, että kuvan sisältöjä on avattu arkistointia varten – mitä kuvassa tapahtuu, mihin aikakauteen se liittyy, keitä kuvassa on tai kuka kuvan on ottanut, ovat olennaisia kysymyksiä, joihin pitää vastata kuvaa luetteloidessa. Vasta luetteloitu kuva on löydettävissä ja siten myös hyödynnettävissä museon arkistossa.

Pyykkäreitä Tourujoella 1930-luvulla.

Pyykkäreitä Tourujoella 1930-luvulla.

Kokoelmissa olevat kuvat kertovat ajan muuttumisesta sekä käsin tekemiseen käytettävän tekniikan ja välineiden vaihtumisesta ja kehittymisestä vuosikymmenten saatossa. Niiden joukossa on myös paljon kuvia esineistä, kodintekstiileistä, asumisesta ja asusteista. Valokuvakokoelma koostuu eri tekniikoilla tehdyistä originaalikuvista ja vedoksista. Vanhinta kuva-aineistoa ovat lasinegatiivit 1900-luvun alkupuolelta ja uusimpana kuvamateriaalina ovat 2000-luvulla yleistyneet digikuvat.

Ryijy Suomen käsityön museon kokoelmista.

Ryijy Suomen käsityön museon kokoelmista.

Suomen käsityön museon valokuva-arkiston kokoelmat karttuvat sekä lahjoituksina tulleista kuvista, että museon tekemästä, lähinnä käsityöläisten nykydokumentoinneista kertyvästä materiaalista. Lahjoittajia ovat käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitokset, käsityöalan yrittäjät ja harrastajat ja alan oppilaitoksista valmistuneet, jotka haluavat tallentaa opiskeluun liittyvän aineistonsa museoon.

Pienoismoottoriasentaja-kurssit Kiteellä vuonna 1964.  Kuva: Tarmo Vesa.

Pienoismoottoriasentaja-kurssit Kiteellä vuonna 1964.
Kuva: Tarmo Vesa.

Suomen käsityön museo tavoite on tallentaa hyvin monipuolisesti käsityöhön ja käsityön tekemisen ja koulutuksen historiaan liittyvää aineistoa. Museo tallentaa myös omaa toimintaansa kuvaamalla näyttelyitä sekä erilaisia tapahtumia ja työpajoja.

Valokuva-arkiston kuvia välitetään asiakkaille niin yksityiseen käyttöön kuin julkaisuihinkin. Kuviin liittyvissä asioissa voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Tilattavat kuvat toimitetaan vain sähköisessä muodossa. Joitain Suomen käsityön museon kuva-aarteita on ladattavissa museon Käsityön kuvia -verkkosivuilla http://image.museokauppa.fi/ – ja ihan ilmaiseksi!

Tulevaisuudessa kuvien verkkosaavutettavuutta pyritään parantamaan edelleen. ”Tavoite on, että Suomen käsityön museon valokuva-arkiston kokoelmat viedään lähitulevaisuudessa Finnaan”, kertoo museon kuva-arkistoista vastaava amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmi.

Kuva-arkistoon liittyvissä kysymyksissä ja tarpeissa voi kääntyä museon amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmen puoleen. Annelin tavoittaa sähköpostitse anneli.hemmila-nurmi [at] jkl.fi tai puhelimitse virka-aikaan 014 266 4374.

 

Teksti: Anneli Hemmilä-Nurmi ja Sari Koskinen
Kuvat: Suomen käsityön museon kuva-arkiston kokoelmat

1 henkilö tykkää

Majuri Johan Conrad Pistolekorsin 200 vuotta vanhan kaksikolkkahatun konservointi

Kirjoitettu | 09.07.2018 | Ei kommentoitu

Korpilahden kauniisti korjatun kirkon eteiseen tulee näytteille miekka ja vyö sekä kaksikolkkahattu, jotka kuuluivat majuri Johan Conrad Pistolekorsin sotilasvirkapukuun. Pistolekors oli Korpilahdella Ruotsin kruunun palveluksessa 1804–1810, jäi asumaan paikkakunnalle ja vaikutti voimakkaasti Korpilahden seudun kehitykseen.

Kaksikolkkahattu on isolierinen huopahattu, jonka lierit taivutettiin edestä ja takaa suoraan ylöspäin. Kaksikolkkahattu oli 1700-luvulla käytössä karoliinisen ajan sotilaspuvussa ja edelleen 1800-luvun alussa Suomen kaartin sotilaspuvussa. 1700-luvun puolella hattu pidettiin päässä poikittain, mutta 1800-luvulta alkaen käyttötavaksi vakiintui vähitellen käyttö pitkittäin, suikkamaisesti.

Korpilahdelta ei ole löytynyt mitään tietoa tai kuvamateriaalia siitä, kuinka majuri Pistolekors on tätä hattua käyttänyt, mutta hatun rakenteen perusteella on päätelty tämän olevan poikittainen kaksikolkkahattu ja että majuri myös piti hattua päässään poikittain 1700-luvun mallin mukaan. Hatun alareuna kaareutuu selvästi alaspäin hatun kummassakin päässä. Tällaista hattua on voinut järkevästi käyttää vain päässä poikittain.

Samankaltaiseen päähineeseen sonnustautui 1800-luvun alussa myös kenraali Carl Johan Adlercreutz. Oletettavasti Pistolekorsin kaksikolkkahattu on ollut samantyylisesti komeasti kullanvärisillä kaluunanauhoilla reunustettu ja ruusukkeella koristettu. Pistolekorsin hatussa ei enää ole koristeita jäljellä, mutta niistä on näkyvissä joitakin ommeljälkiä ja painaumia.

 

Hattu on konservoitu Jyväskylässä Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa vuonna 2017. Työ on tehty Museoviraston harkinnanvaraisella avustuksella sekä Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistyksen varoin.

Kaksikolkkahatun materiaalit

Hatun materiaalina on kaninkarvasta tehty kovitettu, mustaksi värjätty huopa. Kuvun sisäpuolella on kangasvuori sekä nahkainen hikinauha.

Hatun ulkonäkö ennen konservointia

Kaksikolkkahatun kunto ennen konservointia oli erittäin huono. Materiaali ja rakenne ovat pahoin vaurioituneet. Alkuperäinen syvän musta väri on haalistunut ruskeaksi.

Huopakangas on kuivunut, kovettunut ja haurastunut. Huovasta puuttuu suuria paloja hatun vasemmasta ja oikeasta sivusta siten, että hatun muoto on molemmissa sivuissa epätäydellinen eikä kaareudu loppuun asti. Hatussa on useita murtumia lierin ulkoreunoissa ja lierin alataitteissa. Suurten murtumavaurioiden aiheuttama vääntyminen muutti hatun ulkonäköä siten, että aluksi hattu näytti kolmikolkkahatulta.

Kaksikolkkahattu päältä ennen konservointia.

Kaksikolkkahattu päältä ennen konservointia.

 

Kaksikolkkahatun sivu ennen konservointia.

Kaksikolkkahatun sivu ennen konservointia.

 

Hatun kupu on muuttunut ovaalinmalliseksi, sen pitäisi olla pyöreä. Kupu on päältä litistynyt kuopille. Suoraan ylöspäin nousevat lierit ovat hatun edessä ja takana painuneet lähelle kupua ja lierien yläreunat kaartuvat voimakkaasti kuvun päälle. Lierin vastakkaiset reunat menevät kuvun yläpuolella hiukan päällekkäin. Toinen lieri on 30 mm pidempi kuin toinen.

Ehjässä hatussa hatun kuvun tulisi olla näkyvissä lierien välistä ja lierien tulisi seistä pystyssä eikä kaareutua hatun päälle. Hatuissa yleisesti lierit ovat joko olleet yhtä korkeat tai pidempi lieri on yleensä ollut taaempi ja noussut suorana näkyviin etulierin ja kuvun takaa. Tämän perusteella määriteltiin tämän hatun käyttösuunta eli kumpi lieri on edessä ja kumpi takana.

Hatusta puuttuu lierien reunoja kiertänyt metallilangasta valmistettu koristeellinen kaluunanauhareunus, joka ilmeisesti on ollut kullanvärinen. Hatun etuosassa on ilmeisesti ollut kiinnitettynä kokardi ja ruusuke.

Hatun kuvun sisällä oleva alkuperäinen pellavakankainen vuori on likainen, kuivunut, kovettunut ja haurastunut. Musta väri on haalistunut ruskeaksi. Vuorikankaassa on paljon repeämiä ja siitä puuttuu isoja paloja. Vuorin kiinnitysompeleita on poikki ja irronnut ja jäljellä oleva rikkinäinen vuorikangas on rypistynyt pieneksi palloksi kuvun sisälle.

Alkuperäinen, repeytynyt vuori hatun sisällä.

Alkuperäinen, repeytynyt vuori hatun sisällä.

 

Konservointikäsittely

 

Puhdistus

Hatun ulkopinta on varovasti imuroitu konservointi-imurilla ja roskat on irrotettu pinsetillä.

Hatun alareunan eli suun ympärillä huopakankaassa olevia tahrakohtia on käsitelty veteen kostutetuilla nihkeillä vanupuikoilla. Tahrakohdista irtosi mustanruskeaa jähmettynyttä rasvalikaa melko paljon, mutta tahrat eivät kuitenkaan lähteneet kokonaan.

Vuorin käsittely

Vuori on irrotettu. Vuorikangas todettiin niin pahoin vaurioituneeksi ja repaleiseksi, että sitä ei voi eikä kannata yrittää korjata mitenkään. Tällaisenaan sitä ei enää pystytä kiinnittämään takaisin hatun kuvun sisälle. Kaksikolkkahatun vanha vuori säilytetään erillisessä pahvilaatikossa. Laatikon pohjalle on tehty muotoiltu alusta viskoosiverkolla päällystetystä dacron-vanusta. Vuori lepää säilytysalustallaan kupu alaspäin ja hapottomilla silkkipapereilla suojattuna. Hatun alkuperäisestä vuorista on tehty kopio, joka on kiinnitetty hatun sisälle alkuperäisten ompelukohtien mukaisesti.

lkuperäinen, irrotettu vuori säilytetään omassa laatikossaan.

Alkuperäinen, irrotettu vuori säilytetään omassa laatikossaan.

 

Uusi vuori on kiinnitetty hatun kuvun sisälle.

Uusi vuori on kiinnitetty hatun kuvun sisälle.

 

Kaksikolkkahatun muodon palautus ja korjaukset

Kovettunut ja litistynyt hattu on käsitelty kosteuskammiossa, jossa huopakankaaseen on imeytetty kosteutta. Kosteuskammiokäsittelyn jälkeen hattua on voitu muotoilla lähemmäksi alkuperäistä mallia ja murtumat ja palkeenkielet on saatu asetettua kohdalleen korjausta varten.

Hatun käsittely kosteuskammiossa.

Hatun käsittely kosteuskammiossa.

 

Hatun lierien oikaisua.

Hatun lierien oikaisua.

 

Hatun muodon palautusta.

Hatun muodon palautusta.

 

Palkeenkielien ja repeämien korjaukset on pääosin tehty ompelemalla huopakankaan läpi ohuehkolla ompelulangalla. Joissakin kohdissa on korjaukseen saatu lisätukea käyttämällä liimausta, jolla repeämän reunat painettiin yhteen. Huopakankaan reikien täytteeksi käytettiin ruskeata, ohutta ja pehmeätä nahkaa, jonka pintanahka/mokkanahkapuolta käytettiin vaihdellen tarpeen mukaan niin, että reiän läpi näkyvä pinta ei erotu.

Huopakankaan vauriokohtien konservointiompelua.

Huopakankaan vauriokohtien konservointiompelua.

 

Säilytystuki

Konservoinnin jälkeen kaksikolkkahatun kunto on kohtalainen, hattu on näyttelykelpoinen. Vauriokohdat on tuettu ja hatulle on valmistettu säilytystuki, jonka päälle asetettuna hattu voidaan sekä säilyttää että pitää näytteillä. Hattu sijoitetaan lasivitriiniin.

Hatulle tehty tukirakenne.

Hatulle tehty tukirakenne.

Hattu on lopullisessa asennossaan matalampi kuin se on ollut käytettäessä. Kun hattu kostutuksen ja muotoilun jälkeen on saanut kuivua ja asettua, on todettu, että hatun lierien yläosat ovat käyristyneet uudelleen ja lierien yläosa taipuvat voimakkaasti hatun kuvun päälle. Tämä on pysyvä asento, jota ei pysty muuttamaan ilman jonkinlaista pysyvää (mutta samalla näkyvää) tukea lierien sisäpinnoilla.

 

Hattu edestä konservoinnin jälkeen.

Hattu edestä konservoinnin jälkeen.

 

Hattu sivusta konservoinnin jälkeen.

Hattu sivusta konservoinnin jälkeen.

 
Teksti: Anne Vesanto, johtava konservaattori, Konservointikeskus

7 henkilöä tykkää

Museotyön arkea: Tarja Maksimainen

Kirjoitettu | 03.07.2018 | Ei kommentoitu

Kevään korvalla Jyväskylän museot saivat pitkään kaivatun lisäavun kaupungin kolmen museon, Suomen käsityön museo, Jyväskylän taidemuseon ja Keski-Suomen museon, markkinointiin. Remmiin asteli Tarja Maksimainen, joka toimii kolmen museon markkinointi- ja viestintävastaavana.

Tarjaa voi siis lähestyä kaikessa museoiden näkyvyyttä, yhteismarkkinointia ja yritysyhteistyötä koskevissa asioissa. Tarja tekee tiivistä yhteistyötä niin museoiden tiedottajien ja viestintätiimien kanssa sekä luonnollisesti muun muassa Visit Jyväskylän kanssa. Kaiken tämän tarkoituksena on tuoda kaupungin museot lähemmäksi asiakkaita.

Mutta mitenpä päätyi Tarja museoon töihin? Markkinoinnin alalta Tarjalla on jo taustalla niin koulutus kuin pitkä työkokemuskin.

- Alun perin päädyin opiskelemaan markkinointia sen ihmisläheisyyden vuoksi – markkinoinnin perustahan on hyvin pitkälle ihmisten ymmärtämisessä ja toisaalta heihin vaikuttamisessa. Toisinaan olen myöskin päässyt yhdistämään työhöni kuvataideharrastustani, sillä olen aiemmin tehnyt paljon myös graafista suunnittelua ja erityisesti lehtimainoksia.

Tarja on aiemmin työskennellyt hyvin erilaisilla toimialoilla, eikä hänellä ollut museomaailman kokemusta kuin asiakkaana.

- Harrastusteni kautta ala tuntui kuitenkin ennemmin läheiseltä kuin pelottavalta. Myöskin museoiden yhteiskunnallinen merkitys sekä kyky tarjota ihmisille elämyksiä tekivät työpaikasta entistä kiinnostavamman.

Museoissa on tällä hetkellä pinnalla isoja murrosvaiheita. Strategioita kehitetään, Keski-Suomen museo on remontissa ja kaikkien museoiden verkkosivuja ollaan uudistamassa. Tarja tuli siis mukaan mitä oivallisemmalla hetkellä, kun museot pohtivat kohderyhmiään ja kehittävät markkinointia brändistrategioidensa mukaan.

- Lisäksi työn alla on esimerkiksi kesäkampanja, jolla pyrimme tuomaan näkyville museoiden ja paikallisten yritysten yhteisiä teemoja. Hyvin monenlaisia juttuja on siis työn alla eivätkä päivät juuri muistuta toisiaan, Tarja kuvailee tämän hetkisiä työstössä olevia asioita.

Tarja pitää mielenkiintoisimpana työssään sitä, että hän pääsee vaikuttamaan laajasti museoiden markkinoinnin ja viestinnän kehittämiseen, jossa hän pääsee käyttämään omaa ammattitaitoaan ja pohtimaan syvällisesti kehityskohteita, jolloin kehitystyötä pystytään tekemään pitkäjänteisesti.

- Itseäni kiehtoo erityisesti museoiden kyky herättää ajatuksia ja tunteita, minkä voimaa ei voi väheksyä. Minulle on myöskin tärkeää kannattaa niitä arvoja, joita markkinoin, mikä tässä tapauksessa ehdottomasti toteutuu. Työssä on mahdollista olla niin luova kuin analyyttinenkin.

Se, että Tarja koordinoi markkinointia ja viestintää yhdessä kolmen museon kanssa luo tietenkin myös haasteita, sillä kolme museota erillismuseoineen pitää sisällään hurjan määrän sisäistettävää tietoa.

- Laaja-alaisuus ei ehkä olisi niin haastavaa, ellei ala itsessään olisi jo melko haastava – museot ovat täynnä oman alansa asiantuntijoita, joiden tietoja ei voi odottaa omaksuvansa. Onneksi olen saanut paljon apua ja ympäriltä löytyy paljon ihmisiä, joilta kysyä. Laajuus vaikuttaa kuitenkin niin, ettei kaikesta voi mitenkään olla aina täysin perillä, joten ihan kontrollifriikki ei voi olla.

Tarja on selvinnyt haasteista ennenkin työurallaan, huumori on hyvä pitää mukana haasteissakin.

- Työskentelin aiemmin maatalouskoneita myyvässä yrityksessä ja tämän johdosta osallistuin Hollannissa järjestettävään uuden traktorimallin lanseeraustilaisuuteen. En ollut aiemmin ajanut traktoria, joten ajelin sellaisella ensimmäistä kertaa keskellä hollantilaista maaseutua. Eihän se nyt ihan täsmälleen samanlaista ollut kuin autolla ajaminen, joten ajoin melkein päin yhtä niistä harvoista aidoista, joita keskeltä maaseutua löytyi. Onneksi opastajani tajusi tarttua rattiin ajoissa ja sai traktorin viime hetkellä käännettyä.

Tarja odottaa tulevalta vuodelta herättäviä näyttelyelämyksiä niin itselleen kuin asiakkaille:

- Toivon kovasti, että saamme jo tänä vuonna tuotua yhä useamman tietoisuuteen sen, mitä kaikkea Jyväskylän museoilla onkaan tarjota!

 

Teksti: Sari Koskinen

Be the first to like.

Koe käsityön monipuolisuus museon Avoimessa PAJASSA!

Kirjoitettu | 29.06.2018 | Ei kommentoitu

Näyttelykierroksen jälkeen voi olo olla harmittavan inspiroitunut ja käsillä pitää päästä tekemään jotain ja heti. Apu onneksi lähellä, sillä museon Avoimessa PAJASSA pääset puuhastelemaan mielesi mukaan.

Avoimessa pajassa materiaaleista on helppo inspiroitua.  Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Avoimessa pajassa materiaaleista on helppo inspiroitua.
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

 

Avoin PAJA löytyy museon toisesta kerroksesta ja palvelee aina museon aukioloaikoina, poikkeuksina vain näyttelynvaihdot, jolloin yläkertaan ei voi asiakkaita päästää. Pajasta löydät selkeät ohjeet, ideat, materiaalit sekä tilaa työskennellä. Mikään ei estä mielikuvituksen liikettä ja voit toteuttaa pajassa omia visioitasi tarjolla olevien materiaalien mukaan.

Avoin PAJA on tarkoitettu kaikille, eikä se vaadi erikoisosaamista. Tärkeintä on halu kokeilla. Voit tulla avoimeen pajaan yksin, kaksin tai porukassa. Paja tarjoaa tekemistä koko perheelle ja kaikenikäisille tekijöille, mutta haastavammissa töissä lapset voivat tarvita aikuisen apua. Varsinkin alle 7-vuotiaiden toivotaan puuhastelevan pajassa aikuisen kanssa yhdessä. Paja onkin koko perheen yhteinen juttu, löydät pajasta ideoita, ohjeita, materiaaleja ja työkaluja monenlaiseen tekemiseen.

Avoimen PAJAN käyttö sisältyy museon pääsymaksun hintaan ja materiaalimaksu määräytyy käytettyjen materiaalien mukaan. Voit maksaa materiaalit joko pajan pikkulippaaseen tai suoraan museon infoon. Pajaan mahtuu työskentelemään kerralla korkeintaan 15 henkilöä, joten vähän isompikin kaveriporukka puuhastelee pajassa yhtä aikaa.

Pajasta löydät valmiita ohjeita, joiden tarvikkeet ovat numeroiduissa laatikoissa. Helppoa vai mitä?

Pajasta löydät valmiita ohjeita, joiden tarvikkeet ovat numeroiduissa laatikoissa. Helppoa vai mitä?

 

Miltä kuulostaisi apinannyrkki tai haitarikirja? Entä haluaisitko olla suloisen Tappe-koiran uusi omistaja? Käytettävissäsi on käsityövälineitä sahoista saksiin, ompelukoneesta höyläpenkkiin ja materiaaleja vaihtelevasti kulloisenkin teeman tai sesongin mukaan puusta paperiin, villasta kuparilankaan. Itse tehdyn käsityön saat heti mukaasi. Useimmat pajan ohjeet löydät myös verkosta: www.avoinmuseo.fi/craftmuseum/kasityonurkka/ohjeet.php

 

Tappe-koira on monelle tuttu jo kouluajoilta, mutta silti sellaisen tekeminen on aina yhtä hauskaa.

Tappe-koira on monelle tuttu jo kouluajoilta, mutta silti sellaisen tekeminen on aina yhtä hauskaa.

 

Avoimen PAJAN säännöt:
  • Pajassa työskentelet omalla vastuullasi.
  • Lapset työskentelevät vanhempiensa vastuulla. Pajassa ei ole ohjaajaa, joten älä jätä lapsiasi työskentelemään yksin.
  • Pidä pajan ovi avoinna kaikille.
  • Poraa, sahaa ja naulaa vain höyläpenkillä.
  • Jos liimaat tai maalaat suojaa pöytä muovilla.
  • Voit työskennellä lipastossa olevien ohjeiden mukaan tai ideoida itse.
  • Palauta käyttämäsi ohjeet, materiaalit ja työvälineet paikoilleen.
  • Siivoa työpisteesi ja muista sammuttaa käyttämäsi sähkölaitteet kuten kuumaliimapistooli.
  • Maksa materiaalimaksu pajassa olevaan lippaaseen tai museon infoon.
  • Ota valmistamasi työ mukaasi, mutta jätä työvälineet ja käyttämättömät materiaalit seuraavien pajankäyttäjien iloksi.

 

Tiesitkö, että museon Avoimessa PAJASSA voi myös järjestää synttäreitä?

Pajasynttärit sopivat parhaiten 6-12 -vuotiaille lapsille ja suositeltava ryhmäkoko on enimmillään noin 10 henkeä. Pakettihintaan kuuluu lyhyt näyttelykierros ja tietenkin käsitöiden tekeminen ohjatusti – herkuttelua ja lahjojen jakoa tietenkään unohtamatta! Lisää tietoa pajasynttäreistä löydät museon verkkosivuilta: www.craftmuseum.fi/esitteet/pajasynttarit.htm

Teksti: Sari Koskinen
Kuvat: Suomen käsityön museo ja Hanna-Kaisa Hämäläinen

1 henkilö tykkää

Nykydokumentointia Sepän galleriassa Hankasalmella

Kirjoitettu | 23.06.2018 | 1 kommentti

Entisessä Paanalan koulussa Hankasalmella on jo 44 vuotta toiminut Sepän Galleria, jossa Harry Marttinen ja hänen tyttärensä Miina-Liina valmistavat ja myyvät savitöitä ja myös metallikoruja. Taustatukena heillä on Harryn puoliso Sirpa, joka osallistuu omalla panoksellaan yrityksen hallintoon, markkinointiin ja gallerian esittelyihin.

 

Sepän Gallerian toimijat Miina-Liina, Sirpa ja Harry Marttinen

Sepän Gallerian toimijat Miina-Liina, Sirpa ja Harry Marttinen.

 

Kevään 2018 ajan nykydokumentoinnista kiinnostuneet museokumppanit valmistelivat amanuenssi Seija Hahlin hyvässä huomassa tallennusretkeä Hankasalmelle. Tutustuttiin gallerian toimintaan saatavissa olevien aineistojen pohjalta, laadittiin kysymyksiä, harjoiteltiin äänityslaitteiden käyttöä sekä sovittiin työnjaosta haastatteluissa ja kuvauksessa.

Vihdoin kesäkuun alussa yhdeksän museokumppania saapui komean koulun pihalle valmiina toimeen. Harrylle ja Miina-Liinalle oli laadittu omat kysymykset ja heitä kumpaakin haastateltiin erikseen. Nauhalle saatiin tarinoita Harryn savenvalajan urasta. ”En ole mikään keraamikko olen savenvalaja”, hän totesi. Galleriassa on tapahtumassa sukupolvenvaihdos, josta puolestaan oltiin kiinnostuneita Miina-Liinan haastattelussa. Harryn vaimo Sirpa kertoi yrityksen toiminnasta kaikkien kolmen yhteishaastattelussa. Hän totesi, että juuri nyt odotellaan tärkeän sesongin alkua. Eri puolilla maata pidettävät keskiaikamarkkinat tuntuivat olevan tärkeitä taloudellisen tuloksen kannalta ja ne tuntuivat inspiroivan muutenkin. Niitä varten oli mm. valmistettu ajan hengen mukaiset myyntiasut.

 

Sepän Gallerian väen yhteishaastattelu

Sepän Gallerian väen yhteishaastattelu. 

 

Miina-Liinan haastattelu tehtiin myymälässä

Miina-Liinan haastattelu tehtiin myymälässä. 

 

Haastattelujen jälkeen siirryttiin työpajaan, jossa Harry ja Miina-Liina esittelivät työtapoja. Harry valmisti kulhot dreijaamalla ja muotin avulla. Miina-Liina esitteli lasitusta ja esineiden polttoa. Polttouuneja talosta löytyi useampiakin. Yrityksen alihankkijana on jo neljännesvuosisadan ollut Anja Kässi, joka työskentelee kotonaan Uuraisilla. Häntä emme tavanneet.

 

Harryn käsissä kulho syntyy dreijaamalla hämmästyttävän nopeasti

Harryn käsissä kulho syntyy dreijaamalla hämmästyttävän nopeasti. 

 

Miina-Liina esittelee lasitustyövaihetta

Miina-Liina esittelee lasitustyövaihetta.

 

Lopuksi astiat poltetaan uunissa. Eri savilaadut vaativat eri lämpötilat

Lopuksi astiat poltetaan uunissa. Eri savilaadut vaativat eri lämpötilat.

 

Myymälän puolella hyllyt notkuivat tuoppeja, mukeja, erilaisia ja erikokoisia kulhoja, amppeleita, hyönteiskarkottimia, metallikoruja ja puukkoja. Astiat on tehty pääasiassa joko punasavesta tai mustasta savesta. Useita koristi Harryn valkoinen kaksi viivaa ja aaltoviiva -koriste, jossa on vaikutteita karjalaisesta savityöstä. Kaikki näytti olevan valmista alkavaa sesonkia varten.

Notkuvista hyllyistä innostuivat myös dokumentoijat. Taisi jokaisella olla lähdössä jokin kuppi ruskeassa paperipussissa kotiin tuotavana. Yksi innostui hankkimaan komean kulhonkin, jonka Harry silmiemme alla dreijasi.

Valmiita tuotteita myymälän hyllyillä. Miina-Liinan osaamista on nettikaupan ylläpito.

Valmiita tuotteita myymälän hyllyillä. Miina-Liinan osaamista on nettikaupan ylläpito.

 

Sepän Galleriassa on säilynyt myös vanhan koulun henkeä. Seinillä on karttoja ja opetuksellisia kuvatauluja. Muitakin vanhoja esineitä, muistoja ja huomionosoituksia on esillä. Paikka on kotoisa ja herättää jokaiselle kävijälle muistoja omastakin elämästä.

Nykydokumentointiretki oli jännittävä, mielenkiintoinen ja uudenlainen kokemus useimmille meistä. Dokumentointi ei kuitenkaan ole vain mukavia kokemuksia. Edessä on vielä täyttä työtä nauhoitetun aineiston, jota on tuntikaupalla, litteroinnin, kuvien valinnan ja tallentamisen sekä mahdollisesti lisätietojen hankinnan parissa. Tulokset tallennetaan museon arkistoon. Tutustuminen käsityöläisyrityksen toimintaan tavallista syvemmältä oli monella tavalla antoisaa ja avartavaa. Kyllä kannatti ja kannattaa olla mukana.

Nykypäivän ilmiöiden tallentaminen jälkipolville on tärkeä osa museoiden tekemää työtä. Suomen käsityön museo tallentaa kokoelmiinsa nykyiseen käsityötietoon, taitoon ja osaamiseen liittyviä aiheita. Olemme tehneet pitkään yhteistyötä museologian perusopintoja suorittavien yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Vuoden ajan olemme museokumppaneiden kanssa käyneet lävitse nykytallennuksen perusteita. Yhteisissä tapaamisissa olemme pohtineet erilaisia haastattelumuotoja, katsoneet valokuvausta käsityöllisin silmin ja tutustuneet tallennuslaitteisiin. Museokumppanien kanssa aloitetun nykytallennusyhteistyön avulla saamme erilaisia näkökulmia museotallennukseen ja toivottavasti myös museokumppaneille avautuu uusia näkökulmia käsityön eri osa-alueisiin.

Kuten museokumppanit kirjoittavat, syksyllä työskentely jatkuu.

Tutustu myös museologien tekemiin nykytallennustöihin.
http://museonayttely.fi/nykytallennus/

Teksti: Else Heikkilä, Marita Jokinen, Pirkko Rissanen
Kuvat: Seppo Elijoki, Else Heikkilä

3 henkilöä tykkää

Harjoittelijana Suomen käsityön museossa

Kirjoitettu | 30.05.2018 | Ei kommentoitu

Museologian perusopinnot ovat museoammattiin pätevöittävät erikoisopinnot (Valtioneuvoston asetus museoista 22.12.2005/1192 1 §). Näihin opintoihin kuuluu kuuden viikon ja/tai 180 tunnin harjoittelujakso museossa. Itse käytin mahdollisuuden tutustumalla museotyön erilaisiin osa-alueisiin Suomen käsityön museossa. Pitkälti teoria- ja historiapainotteiset museologian opinnot antavat tiettyjä perustietoja ja -taitoja toimia museotyössä, mutta museon todellisuus poikkeaa tästä kuitenkin huomattavissa määrin.

Ensimmäisenä päivänä sain tutustua museon käytäntöihin, vastuualueisiin, rakennukseen ja henkilökuntaan. Museon tilat ovat monin paikoin hieman sokkeloiset, joten en selvinnyt ensimmäisistä (tai viimeisistä) päivistä eksymättä. Onneksi museon henkilökunta oli aina valmis opastamaan oikeaan suuntaan pöllähtäessäni aivan väärään paikkaan etsiessäni kahvihuonetta tai muuta tarvittavaa paikkaa.

Harjoittelujaksoni osui onnekkaasti, ja ehkä myös hieman suunnitellusti, samaan ajankohtaan kahden näyttelynvaihdoksen kanssa. Sekä kansallispukukeskuksen pyörittämä Kujan näyttely, että isomman puolen näyttely vaihtuivat uusiin. Harjoittelijan näkökulmasta molemmat vaihdot alusta loppuun purkamisen ja rakentamisen kanssa antoivat viitettä siitä, mitä museotyö hektisimmillään voi olla. Etenkin isomman puolen näyttelyn vaihdos sisälsi niin paljon työvaiheita, muuttujia ja ihmisiä, että avajaisissa mietin, miten kaikki muutamassa päivässä muuntautui valmiiksi näyttelyksi.

 

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.

Kauhajoelta haettiin Alpo Koivumäen teoksia Pehmeetä touhua -näyttelyyn.
Kuva: Seija Hahl.

 

Kuitenkin näyttelyt eivät olleet ainoa osa-alue, mikä muutti ennakkokäsityksiäni museotyöstä. Viikot kokoelmien puolella, niin esinekokoelman kuin valokuva-arkistonkin puolella, näyttivät museotyöstä puolen, jota tavalliselle vierailijalle jää näkymättömiin. Suomen käsityön museon (tai varmasti monen muunkin erikoismuseon) tallennusvastuun laajuus on jotain, minkä määrän ymmärtää vasta kokoelmakeskuksessa vieraillessa ja tutustuessa kokoelmien osiin luetteloinnin kautta.

Loppujen lopuksi harjoittelun yhteenvetona voisin vielä sanoa, että museon harjoittelun puitteissa opin enemmän museotyöstä, kuin olisin voinut etukäteen kuvitella, mikä varmasti onkin opintoihin sisällytetyn harjoittelun tarkoitus. Paljon jäi vielä koettavaa, tehtävää ja opeteltavaa, mutta ainakin jatkan matkaa hieman viisaampana. Siispä haluaisinkin kohdistaa suuret kiitokset koko museon henkilökunnalle harjoittelun mahdollistamisesta!

 

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.  Kuva: Seija Hahl

Tanskalaisen Kenneth Rasmussenin massiivineulosteos piti täyttää kolmiulotteiseksi Pehmeetä touhua -näyttelyä varten.
Kuva: Seija Hahl

 

Teksti: Venla Räsänen, museologian harjoittelija keväällä 2018. 

3 henkilöä tykkää

Käy käsiksi käsityöhön museon tilattavissa työpajoissa

Kirjoitettu | 22.05.2018 | Ei kommentoitu

Joskus iskee pakottava tarve tehdä käsillään jotain muutakin kuin näpytellä kännykkää tai tietokoneen näppistä. Suomen käsityön museon tilattavissa työpajoissa on oiva mahdollisuus päästä luomaan. Omalla tutulla porukalla uuttakin on kivempi kokeilla ja käsityöjuttujen tekeminen on hauskaa!

Museo järjestää tilauksesta työpajoja, joissa uudesta on helppo innostua ja kokeilla osaavan ohjaajan opastuksella. Museo tarjoaa niin valmiita työpajapaketteja kuin räätälöitäviä kokonaisuuksiakin.

Porukkapajassa tärkeintä on ystävien kanssa viihtyminen.. Ohessa pääseekin sitten kokeilemaan käsillä tekemistä. Kuva: Hanne Manelius.

Porukkapajassa tärkeintä on ystävien kanssa viihtyminen.. Ohessa pääseekin sitten kokeilemaan käsillä tekemistä. Kuva: Hanne Manelius.


Porukkapajassa voit ottaa vaikka kuplivan polttaristartin tai viettää ainulaatuiset synttärit aikuisporukalla. Porukkapajassa kierretään ensin perusnäyttelyssä menneitä ihmettelemässä ja aikahypyn jälkeen askarrellaan pajassa. Kerää vaikka naisporukkasi yhteen ja vietä unohtumaton hengailuhetki ihmetellen, mitä naisten hameen alla on ollutkaan; linnunkiikkuja, kallen kauluksia ja konstikkaita haaroja. Hykerryttävien tarinoiden jälkeen työpajassa kokeillaan uusia ja innostavia kädentaitoja, joissa tumpelokin onnistuu. Hetki kruunataan kuohareilla. Pajan teemoista voi valita omien taitojen ja kiinnostuksen mukaan ekokassien tuunausta, foliopakotusta tai nahkakorujen tekoa. Myös omia toiveita saa esittää.
Lisätietoja IhanNaiset -porukkapajasta: www.craftmuseum.fi/esitteet/kupliva_polttaristartti.htm

Lasten pajasynttäreissä herkutellaan materiaaleilla ja välineillä pajassa, itse herkuilla lastattua pöytää unohtamatta! Kuva: Hanne Manelius.

Lasten pajasynttäreissä herkutellaan materiaaleilla ja välineillä pajassa, itse herkuilla lastattua pöytää unohtamatta!
Kuva: Hanne Manelius.

Lasten syntymäpäivien järjestäminen muualla kuin kotona on yleistynyt viime vuosina ja miksipäs ei! Myös museossa on mahdollista juhlistaa tenavien syntymäpäiviä pienellä porukalla. Pajasynttäreillä herkutellaan niin näyttelyillä, käsitöillä kuin pöydässäkin. Näyttelyistä poimitaan lapsille hauskoja tarinoita ja yksityiskohtia, jotka ruokkivat sopivasti mielikuvitusta työpajatilaan siirtyessä. Työpajassa valmistetaan esimerkiksi koru, soitin, naulakko tai joku muu oma käsityö. Ja mitä parasta, lasten vanhemmat voivat tutustua museon näyttelyihin maksuttomasti synttäreiden aikana!
Lisätietoa pajasynttäreistä: www.craftmuseum.fi/esitteet/pajasynttarit.htm

Kuvansiirtoa varten voi tuoda omia valokuvia mukanaan.  Kuva: SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi

Kuvansiirtoa varten voi tuoda omia valokuvia mukanaan.
Kuva: SKM/Anneli Hemmilä-Nurmi

Tilattavia työpajojamme räätälöidään sopiviksi niin työ- kuin kaveriporukalle. Pajoissa ei tarvita nohevaa käsityöknoppia, eikä haittaa, vaikka peukalo istuisi tukevasti keskellä kämmentä, sillä tärkeintä on viihtyminen ja yhdessä tekeminen. Kaikkiin pajoihin sisältyy myös lyhyt tutustuminen johonkin museon näyttelyistä, ohjaus työpajoissa sekä materiaalit. Myös pajan pituus muokataan tarpeen mukaan. Pientä käsin kosketeltavaa saa aikaiseksi jo tunnissa, kolmessa luodaan jo suurempikin ajatus lihaksi.
Lisätietoa työpajoista saa museon infosta, tai jos heti keksit sopivan porukan kenelle haluat pajaa tiedustella, täytä vain nettilomake! www.lyyti.in/Tyopajat

Museon info: craftmuseum.info@jkl.fi, p. 014 266 4370
Työpajatiedustelut nettilomakkeella:  www.lyyti.in/Tyopajat
Palveluhinnastosta löydät aina ajankohtaiset hintatiedot tilattaville palveluille. Työpajojen hinnat riippuvat myös käytettävistä materiaaleista. http://www.craftmuseum.fi/palveluhinnasto.htm

 

Teksti: Sari Koskinen

Kuvat: Hanne Manelius ja Suomen käsityön museo/Anneli Hemmilä-Nurmi

Be the first to like.

Voimisteleva Kekkonen ja jättikangaspallo – Pehmeetä touhua!

Kirjoitettu | 14.05.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Luovuus ja itseilmaisun vapaus kukoistavat Suomen käsityön museon vuoden 2018 päänäyttelyssä Pehmeetä touhua – Nordic outsider craft, esimerkiksi tähän tapaan:

Kenneth Rasmunssen virkkaa lähikaupan muovipussit värikkääksi metsäksi. Taiteilijan omakuva on virkattu monikätinen hahmo, jonka ahkerat kädet kurottuvat ylöspäin.

Matti Rauhaniemi antaa ajatuksille muodon vääntämällä ne rautalanka-aforismeiksi vaikka näin: ’Ole oma itsesi. Ole monsteri. Ole optimisti’

Seppo Laatunen on veistänyt puusta Jorma Uotisen ja Aira Samulinin tanssin pyörteissä. Lisäksi saman taiteilijan veistämät Kauniiden ja rohkeiden Taylor ja Ridge tuntuvat hakevan katsekontaktia toisiinsa näyttelytilan yli.

Pehmeetä touhua esittelee käsityöperustaista taidetta. Outsider-taide viittaa taiteen marginaaleihin, kuten ITE-taiteilijoihin ja erityistä tukea tarvitseviin taiteilijoihin. Näyttelyssä on mukana 37 taiteilijan töitä viidestä eri Pohjoismaasta. Näyttelyn kuraattoreina toimineet taiteen tutkija Minna Haveri ja ITE-amanuenssi Elina Vuorimies kertovat, että Pehmeetä touhua viittaa intohimoon, joka näyttelyn taiteilijoilla on tekemiseensä. Heidän työskentelytapansa eivät välttämättä ole kaikkein tutuimmasta päästä, voisikin sanoa, että homma on lähtenyt hyvällä tavalla hieman lapasesta. Pehmeetä touhua -nimi viittaa myös siihen, että kysymyksessä on käsityöperusteinen taide. Lisäksi näyttely haluaa muistuttaa katsojiaan pehmeistä arvoista – taide kuuluu kaikille!

Näyttely esittelee laajan skaalan erilaisia käsityötekniikoita, rohkeita ideoita ja niiden luovia toteutuksia. Jos haluaisi nimetä jonkin teoksia yhdistävän tekijän, se voisi olla monimuotoisuus tai käsityöperustaisen taiteen ideoiden, materiaalien ja tekniikoiden kirjo. Wikisanakirjan mukaan kirjo tarkoittaa mm. ilmenemismuotoja, moninaisuutta, vaihtelevuutta, moniväristä, kirjavaa. Pehmeetä touhua -näyttelyssä kaikki edellä mainitut kirjon määritelmät täyttyvät.

Myös kirjonta pohjautuu sanaan kirjo. Monissa teoksissa on käytetty kirjontatekniikkaa. Mirjami Raution värikkäissä kirjontatöissä innoittajina ovat olleet pohjoinen Lapin luonto ruskaretkineen ja toisaalta aurinkoinen Tunisia, jonne tehdyiltä matkoilta taiteilija on tuonut tuliaisina hehkuvan värisiä villasilkkilankoja.

Magnus Östling on puolestaan tehnyt 60 kanavatyön sarjan, jotka esittävät Ruotsin eri paikkakuntia. Pikkutarkkoihin postikorttia muistuttaviin kanavatöihin on poimittu usein jokin paikkakunnan maamerkki tai asia, josta se on tunnettu, esimerkkinä vaikka Saab -tehtaastaan tunnettu Trollhättan. Teokseen liittyy myös video, jossa Magnus kertoo postikorttisarjastaan. Lisää kanavatyöpostikortteja on luvassa.

 

Mirjami Raution kirjontatöissä kukkii Lapin luonto Tunisiasta tuotujen villasilkkilankojen väreissä.

Mirjami Raution kirjontatöissä kukkii Lapin luonto Tunisiasta tuotujen villasilkkilankojen väreissä.

 

 

Magnus Östlingin kanavatyö-sarjan Gävle. Kaupunki on tunnettu kovaonnisesta olkipukistaan.

Magnus Östlingin kanavatyö-sarjan Gävle. Kaupunki on tunnettu kovaonnisesta olkipukistaan.

 

Kun kyseessä on Pohjoismaista käsityötaidetta esittelevä näyttely, luonnollisesti myös puu materiaalina ja puunveistotekniikka näkyy monissa teoksissa. Lauri Mäkäräisen voimistelevat presidentit Kekkonen ja Halonen on vuoltu kekseliäästi puun luontaisia muotoja hyödyntäen. Islantilainen Ragnar Hermannsson on niin ikään veistänyt puu-ukkoja ja -akkoja. Ragnarin luomat hahmot on viimeistelty maalaamalla niille yksilölliset piirteet kirkkailla väreillä.

Monet Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft -näyttelyn teoksista herättävät halun tunnustella teosten materiaaleja ja tutkia tarkemmin miten ne on tehty. Jos näyttelyesineisiin saisi koskea, niin haluaisin halata Eivor Bennetin sympaattista jättikangaspalloa. Pallo kätkee sisäänsä paljon erilaista tekstiilimateriaalia, kangastilkkuja, lankaa ja neuletta ja samalla myös paljon käsityötä. Pallon työstäminen on alkanut kenties pienestä lankakerästä, kunnes se on kasvanut ja muotoutunut tekijänsä käsissä lopulliseen muotoonsa. Se on kirjava kangasmuna, kaikkien tilkkujen äiti. Pehmeetä touhua -näyttely jättää kävijälle pitkäksi aikaa hyvän mielen.

 

Eivor Bennetin suuri kankaasta, neuleesta ja langasta koostuva pallo painaa lähemmäs 50 kiloa.

Eivor Bennetin suuri kankaasta, neuleesta ja langasta koostuva pallo painaa lähemmäs 50 kiloa.

 

Pehmeetä touhua – Nordic Outsider Craft esillä Suomen käsityön museossa 2.12.2018 asti.

Teksti ja kuvat Liisa Horppila-Jämsä, yksi Suomen käsityön museon museokumppaneista eli Mukuista.

1 henkilö tykkää

Miten uudet kansallispuvut syntyvät?

Kirjoitettu | 20.04.2018 | Kommentit poissa käytöstä

Miten kansallispukuja kootaan? Miten ne syntyvät?
Mitä ovat kansallispukutarkistukset?

Näitä kysymyksiä kysellään usein Kansallispukukeskukselta. Tänä päivänä erilaisia kansallispukumalleja on koottuna yli 200 maamme suomenkieliselle alueelle ja lähes saman verran ruotsinkieliselle alueelle. Niinpä kansallispuvun hankkimista suunnittelevalle löytyy runsaasti mallivaihtoehtoja.

Mikä kansallispuku?

Kansallispuvut ovat uusintoja talonpoikaisväestön käyttämistä juhlapuvuista. Pukumallit perustuvat tutkittuun ja dokumentoituun aineistoon. Kansallispuvun vaatekappaleiden esikuvat eli alkuperäiset 1700–1800 -luvulla käytössä olleet tekstiilit löytyvät museoidemme kokoelmista. Mittavin kokoelma alkuperäistä kansanpukuaineistoa on talletettuna Kansallismuseon kokoelmiin. Lisäksi aineistoja löytyy maakuntamuseoiden ja eri paikallismuseoiden kokoelmista.

Kansallispukumalleja on koottu jo reilun 100 vuoden ajan. Ensimmäiset pukumallit julkaisi Valtion historiallis-kansatieteellisen museon intendentti Theodor Schvindt vuonna 1898. Tämän jälkeen muut tutkijat ovat koonneet lisää kansallispukumalleja. Vuonna 1979 perustettu Suomen kansallispukuneuvosto aloitti uuden kauden kansallispukututkimuksessa. Perustettiin kansallispukuraati vastaamaan uusien ja tarkistettujen pukujen pukuhistoriallisesta aitoudesta.

Schvindtin julkaisema Viipurin pitäjän kansallispuvun malli.

Schvindtin julkaisema Viipurin pitäjän kansallispuvun malli.

Uuden kansallispukumallin syntymä

Kun jollakin paikkakunnalla herää halu ja tarve saada koottua alueelle uusi kansallispukumalli, tehdään asiasta kirjallinen pyyntö Suomen käsityön museolle/Suomen kansallispukukeskukselle. Pyynnön tekijäksi tarvitaan taustayhteisö, joka ottaa vastuun prosessin kustannuksista sekä huolehtii puvun jatkohoidosta eli mahdollistaa puvun saatavuuden.

Aluksi selvitetään mahdollinen puvun esikuva-aineisto ja jos sitä löytyy riittävästi, Kansallispukuraati päättää pukumallin kokoamisen aloittamisesta. Raati nimeää puvulle asiantuntijan, joka laatii puvulle kokonaissuunnitelman. Kokonaissuunnitelmaan kirjataan kaikki puvun osat sekä nimetään niiden esikuvat. Kun kokonaissuunnitelma on hyväksytty, päästään mallipukujen toteutusvaiheeseen. Kansallispukukeskus huolehtii esikuvavaatekappaleiden tutkimisesta ja dokumentoinnista. Puvusta teetetään kansallispukujen valmistukseen erikoistuneilla valmistajilla kaksi mallipukua, selkeät vaatekappalekohtaiset työohjeet sekä eri kokoihin sarjotut kaavasarjat. Kansallispukuraati hyväksyy mallipuvun, jonka jälkeen se voidaan julkistaa. Lopuksi puvulle etsitään myyjätaho, joka huolehtii puvun materiaalien, ohjeiden ja kaavojen saatavuudesta. Kansallispukukonsultti hoitaa ja koordinoi pukuprosessin etenemistä käytännössä.

Ensimmäinen mallipuku, A-puku, talletetaan Kansallispukukeskuksen mallipukukokoelmaan. Toinen puku, B-puku, jää tilaajayhteisölle tiedotus- ja markkinointitarkoituksiin.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas esittelee uuden Johanneksen kansallispuvun puvunosia.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas esittelee uuden Johanneksen kansallispuvun puvunosia.

Johanneksen naisen kansallispuku on uusin valmistunut kansallispukumalli.

Johanneksen naisen kansallispuku on uusin valmistunut kansallispukumalli.

Kansallispuvun tarkistaminen

Kansallispukutarkistuksia tehdään jo aiemmin kootuille kansallispukumalleille. Pukutarkistuksessa puku palautetaan vastaamaan mahdollisimman tarkasti esikuva-aineistoaan. Näkyvimmät muutokset koskevat erityisesti materiaaleja, värimaailmaa, kaavoituksia ja ompelurakenteita. Samalla pukua voidaan täydentää esim. päähineiden ja päällysvaatteiden osalta. Puvulle laaditaan yksityiskohtaiset työohjeet ja eri kokoihin sarjotut kaavat.

Pukutarkistusprosessi noudattelee muutoin pääpiirteissään uuden pukumallin kokoamista.

Teksti: Taina Kangas, kansallispukukonsultti, Suomen kansallispukukeskus

6 henkilöä tykkää
eteenpäin »